torstai 13. marraskuuta 2008

Laulupäivä yksi

Kahdeltatoista alkoi tämä päivä, tosin itsellä oli herätyskello jäänyt kesäaikaan joten totesin olevani tuntia etukäteen liikenteessä. Kaupasta noutamaan loppuviikon eväät, eli pullo glögiä, 2 keissiä kaljaa sekä 10 hampurilaista ja pullo ketsuppia. Matkalta nappasin assistentiksi matkaan toveri Aaltosen. Pelipaikalla pistettiin samantein vehkeet pystyyn ja minut suljettiin mikin kanssa koppiin.

Hakkasimme muutaman oton verran päätä seinään ja lopputulos oli suoraan sanottuna aivan kauhea. Päätimme kokeilla ns. Hetfield-metodia, eli nappasin viisseiskan käteen ja lähdin vetämään "livemeiningillä". Homma lähti paremmin liikenteeseen, mutta mikin soundi ei jotenkin toiminut. Tämä johti hetkelliseen uskonpuutteeseen ja kevyeen synkistelyyn. Tässä vaiheessa aikaa tuhrattu jo toista tuntia.

Jori sai tämän jälkeen idean ja ehdotti josko vetäisimme tarkkaamon puolelle pystyyn saman vanhan tutun T.bonen SC-550 mikin, jota kahdella edellisellä julkaisulla olemme käyttäneet, sekä vetäisimme sen hieman tasokkaamman etuasteen lävitse. Vaihdoimme myös lauluasennon hieman etukenommaksi ja tämä johti haluttuun soundiin ja pääsimme jälleen vauhtiin. Pari biisiä purkkiin ja sen jälkeen ruokatauko.

Tämän jälkeen intouduimme testailemaan puhtaiden laulujen kanssa. Lopputulemana ehkäpä pohjois-euroopan hintahtavin kertsi kauniine harmonioineen. Päätimme jättää homon kuitenkin kaappiin ja palata asiaan myöhemmin. Perään kiskoimme "Puhdas sattuma" nimisen vähän vauhdikkaamman rallin ja se menikin tähän astisista vedoista kivuttomimmin purkkiin. Tässä vaiheessa alkoi päivä taittua jo iltaa kohti ja väsymys painaa.

Jonne tupsahti paikalle mukaan tuoreet korvat ja suoritimme materiaalin läpikuuntelun. Vanhana ponnarihomona hän tykästyikin jollain kierolla tavalla tuohon homostelukertsiin ja päätimme pitää ko. toteutustavan edelleen vakavana vaihtoehtona. Omat mehut alkoivat olemaan jo hitusen vähissä, joten päästimme kitaraosaston vauhtiin akustisten kitaroiden merkeissä ja he purkittivatkin onnistuneesti kieltenvaihdon jälkeen levymme akustisen instrumentaalivedon.

Loppuillan agenda on kuunnella vielä vetämättömiä biisejä lävitse ihan yksikseen ja tehdä viimeisiä sanoitusviilailuja näin ihan keskenään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti