perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kiitos ja anteeksi!

Tämä blogimme on nyt virallisesti kuollut ja kuopattu. Nykyään vapaamuotoisempaa tajunnanvirtaamme pääsee lukemaan osoitteesta http://synestesia.net/blog/.

Sieltä löytyy myös kaikki tänne kynäillyt postaukset.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Feeniks ja viimeiset riitit

Noin! Porsaan perseet tuli syötyä, glögit juotua ja vuosilukukin kääntyi 2009:n puolelle. Vuoden lopunajan pyhistä siis on jälleen kunnialla selvitty ja kehon rasvaprosentti saatu sille tasolle "josta on hyvä jatkaa".

Samalla ajalla kun rapisteltiin lahjapapereita ja kaadettiin rosollit rinnuksille, orkesterimme debyyttialbumia on hiljalleen ja hellyydellä työstetty kohti viimeistä muotoaan. Parhaillaan istun ensi kertaa tänä vuonna kotikoneeni äärellä, kuunnellen studiomaestromme viimeisimpiä miksausversioita. Kuulostaa aivan hyvältä, kuten tässä vaiheessa projektia on sanottava. Vielä löytyy - tottakai - pientä hiottavaa ja puunattavaa, mutta melko likeelle alkaa maaliviiva jo hahmottua.

Kuten on studiovideoillakin jo todeksi näytetty ja blogissakin kirjoitettu, hommat eivät menneet studiossa aivan kuten etukäteen oltiin suunniteltu - varsinkaan kitaroiden osalta. Mutta kuten jokaiseen sankaritarinaan kuuluu, ongelmat aina voitetaan ja lopussa kiitos seisoo. Näin jälkikäteen kun muistelee menneitä kitarointisessioita ja ylipäänsä studiotyöstön aikaa, ei voi kuin nostaa hattua kollegoideni, metalliveljieni ja taistelutovereideni eli yhtyepartnereideni suuntaan, studiomaestro Joria unohtamatta. Hiki säästää verta ja sitä rataa. Kaikki tarvittava tehtiin ja tavoitteet saavutettiin. Hyvä pojat (ja tytöt!).

Nyt kun kaikki nauhoitukset on tehty, on musiikin teknisen viimeistelyn vuoro kuin myös meikäläiselle aina yhtä armas kansien paskartelu ja sitä myötä levyn ilmeen konkretisointi. Tavoitteena on nämä toimet saada suoritettua vielä tammikuun alkupuoliskolla ja sitä myöten levy saada painoon. Eipä siis muuta kuin pukin tuomat ikivihreät Reinot jalkaan, vihreät kuulat suolen mutkaan ja etiäpäin! Maine ja mammona odottaa jo!

Tämän projektimme viimeistelytöiden ohessa on mietinnässä myös kevään ja kesän konsertointimahdollisuudet. Tällä hetkellä suunnitelmissa on luonnollisesti levynjulkaisukeikat(!) maaliskuulle sekä mahdollisesti myös Synestesian ensimmäiset ulkosuomalaiset esiintymiset täällä Viron turpeilla turuilla. Itsellä alkaa tuo viron kieli olemaan pikkuhiljaa niissä kantimissa, että jonkinsortin yhteispeliä paikallisten bändienkin kanssa voisi harkita. Ans kattoo miten käy, aika näyttää.

Tammikuun aikana julkaistavaa nettisinkkua ja maaliskuun 13. päivää odotellessanne, tutustukaapa vaikka tälläiseen Suomi-komiikaan nuoreen klassikkoon: http://www.youtube.com/watch?v=cBVNUlBA5Pk

"Nyt iisi. Iisi!"

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Viimeistelytohinoita

Päiväkirjassa on hiljaiseloa ollut, mutta kulissien takana edelleen housut heiluu. Miksauksia olemme kuulostelleet ja soundit on naulattu lukkoon. Myöskin kannet ovat saaneet lopullista kuosiaan.

Tammikuussa olisi tarkoitus pulauttaa pihalle jonkinlainen nettisinkku, ilmaiseksi ladattavana toki, joka tulee sisältämään kaikella todennäköisyydellä levymme avausraidan. Tarinavetoinen kun tuotos on, niin tuntuisi hassulta mistään muualta päin levyä maistiaista tarjota.

Tulevana viikonloppuna käymme vielä Jonnen kanssa viimeiset voitelut suorittamassa. Jonne hoitelee omat leadinsa ja soolonsa, jotka jäivät noiden vireongelmien takia rästiin. Minä tempaisen myös yhden veisun pitkälti uudestaan, kun tulimme siihen tulokseen että kertsin melodia pitää uusia ja mahdollisesti myös vähän rukata biisin muutakin vokalisointipuolta, tai muuten biisi jää vähän "tyhjäksi". Otinpa synan käteen ja soittelin sitten uudet melodiat pojille ja siltä pohjalta lähdetään nyt vetämään.

Olemme hitusen aikataulussa jäljessä kuitenkin. Alkuperäinen ajatus oli, että jouluksi olisi jo lätty meidän omissa hyppysissämme, mutta nyt menee tuonne tammikuun puolelle. Mutta eipä niin väliä, kun ennen sitä se ei painoon olisi lähtenyt kuitenkaan. Tunnelmat ovat hyvät ja olemme, ainakin vielä, lopputulokseen varsin tyytyväisiä. Eiköhän sitä kuitenkin vielä hetkellisesti ehdi se "Mitäs vittua me mentiinkään tekemään"-fiilis jossain vaiheessa pintaan pukkaamaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun arvosteluja jännitämme.

Käymme myöskin Jessen syntymäjuhlaa kunnioittaen ottamassa promokuvamme joulupäivänä. Kuvituksen ottamisen suorittaa jo jonkinlaisen hovikuvaajan asemaan noussut Niko Juhola, jonka CCD-kennoilta on peräisin myös tuo edellinen otoksemme.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Videopäiväkirja V

Kitarointia, huutamista ja kaksi Jukka Virtasta.

torstai 11. joulukuuta 2008

Videopäiväkirja IV

Etelän matkailua ja kitaraongelmia.

Videosarjan viides osa julkaistaan loppuviikosta.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Viimeiset lurautukset

Se on sitten oma osuus purkissa. Piti viime viikolla vedellä nuo viimeiset vokaaliosuudet, mutta iski sen verran timmi flunssa päälle, että laulelot siirtyivät. Ja hyvä näin. Sainpahan enemmän aikaa viilata vielä viimeisiä sanoitusjuttuja ja pohdiskella maailman menoa. Flunssa ei tosin juurikaan parantunut. Tästä syystä on videopäiväkirjasisältökin nyt hieman jäljessä, kun on aika mennyt tähän itse oleelliseen. Yritän loppuviikon aikana korjata tilanteen.

Sunnuntaina puolilta öin starttasi pikkuvelileasingilla alle hankittu Alfa-Romeo. Ensin hajosi italian ihmeestä ABS-jarrut ja sen jälkeen luistonesto. Näkyvyys oli n. 10 m kuuskajaskarin asemalla koillistuuli 30. Jännittävä matka oli siis edessä. n. 236 km matkaan taittui aikaa leppoisat n. 5,5 tuntia, mutta perille päästiin. Mukavien 5 tunnin nokosten jälkeen olikin aika siirtyä studion puolelle.

Mukillinen glögiä naamaan ja vähän Panadolia, niin siitähän se laulelo alkoi. Hetken aikaa tuli yritettyä tahkota näillä eväillä, mutta pitihän sitä ekan tunnin jälkeen pari oluttakin korkata, jotta sai oikean tunnelman päälle. Suhteellisen kivuttomasti vedettiin pari biisiä ihan alusta loppuun purkkiin ja tämän jälkeen oli aikaa ns. kikkailuun ja dippailuun. Tässä vaiheessa korkkasi Jorikin jo olusen ja päästimme luovuuden valloilleen.

Ensimmäisenä paneuduimme Merituuli nimisen veisun kertosäkeen dilemmaan. Ongelma nimittäin oli siinä, että ko. biisissä ei juurikaan ollut kertosäettä ja lopputulema oli varsin tasapaksu jööti ja biisistä jäi vähän niin kuin puuttuman jotain. Tässä vaiheessa kun sävellyksellissovitukselliset seikat alkavat olemaan jo aika hankalia toteuttaa, joten laulupuolellahan tämä pitäisi fiksata. Hetken aikaa asiaa pohdittuamme Jori heitti ilmoille idean, josko ennen kertsiä tulevasta kohdasta, joka alunperin oli tarkoitus jättää vokaalittomaksi, alkaisi rakentaa kertosäettä. Tämähän oli mainio idea. Vanhat sanoitukset samantein romukoppaan, koska niitä ei kirveelläkään tuohon olisi saanut veisteltyä. Yritettiin toki kuitenkin. Kaikenlaista tuli testailtua, kunnes Jori otti kynän käteen ja kynäili sen verran herkät lyriikat, että Tommy Tabermann kääntyi jo valmiiksi, ettei haudassa sitten enää tartte. Näiden sanoitusten tarkoitus oli kuitenkin vain esittää minulle sopiva rytmitys, joten niitä ette valitettavasti pääse kuulemaan. Tältä pohjalta sain kuitenkin uuden tekstin syntymään ja siitähän tuli varsin komia.

Näiden lisäksi kikkailimme myös kaikenlaisilla herkistelylaulujutuilla, joista tosin todennäköisesti mikään ei tule päätymään levylle sekä otimme muutamat levylle tulevat puheosuudet uusiksi, koska niissä oli pientä parantamisen varaa. Lisäksi suoritimme tuplailuja ja muuta yleistä hienosäätöä sekä vedimme projektinimi Nahjuksen kertosäkeet kokonaan uusiksi, koska näemmä flunssa + glögi + muutama olut tekee varsin hyvää minun tietyntyyppisille korinoille ja nyt irtosi tavoiteltu soundi paremmin kuin aiemmin.

Vielä pitäisi keksiä muutamalle biisille nasevat nimet, niin minun osuuteni alkaa olemaan aika pitkälti siinä.

lauantai 22. marraskuuta 2008

"Voi elämä!", sanoi Tauski kun Teosto-korvaukset tulivat

Aivan talvinen lavvantai-päivä alkoi uloketta raaviskellessa, kunnes sain puhelun MC Hammerilta joka kehotti lopettamaan ja että oli vasaroinnin aika. Hyppäsin äitini punaiseen autoon, joka muuten vieläkin on merkkiä Mazda, ja hurautin Länsi-Poriin. Auton pysähdyttyä pelkääjän paikalle loikkasi pirteä poikanen nimeltä Eero. Tämä tervahartija, salakyttä, Vanha Kettu (saks. Der Alte) ja Keski-mieheksikin kutsuttu hyvän suvun vesa tervehti minua sanalla "Moi", muistelisin. Automatkasta tuli jännä, sillä punaisen auton alla olleet kummit olivat vielä kesäistä sorttia. Eräässä tietyssä toimenpiteessä on ihanteellista että kitka kosiskelee nollaa. Saman asian kun yhdistää autoiluun, on onnellinen loppu yhtä kaukana kuin Pattayan rommikolat.

No, eihän meidän käynyt kuinkaan ja kukot pääsivät turvallisesti perille. Tänään soiteltiin sooloja, ja voi veljet; kyllä nyt voi sanoa soittaneensa! Omalta osaltani elämöintiä lead-kitaroinnin muodossa tuli puoliin levyn biiseistä. Osa leadeista meni suht kivuttomasti purnukkaan, kun taas joitain kohtia sai toistella niin että mielentila lähenteli Emo-lapsosen luokkaa. Ansa-ikoni Jortensia Haukion käyttämä lause "Soit viel vaa..." taisikin kaikua studiotiloissa muutaman kerran. Liki ei killata muuta kuin Raumalla, paskasta ei saa konvehtia eikä seiskamiinus ole heikko kasi; vain hyvä on tarpeeksi hyvä! Jorgesterin lähes spartalainen olemus kannusti eteenpäin ja ääntä nauhoitettiin hyvällä tuloksella. Taisi myös eräs vieraileva kitaristikin luikauttaa oman näkemyksensä kitarasoolosta erääseen laulukappaleeseen. Huomasin myös että kitaran kaulaan kannattaa mielummin sitoa oikean jalan sukka.

Hyvältä näyttää, vieläkin!