lauantai 23. helmikuuta 2008

Tunnelmia helmikuussa

Ennen kuin alan omalta osaltani valoittamaan tämän hetken aatoksia, muistellaanpa hetki lähimenneisyyttä.

"Ihmisen nimeen" oli mielenkiintoinen projekti joka eteni yllättävänkin hyvin, kuin omalla painollaan, ainakin näin jälkikäteen punnittuna. Biisit tulivat alkukankeuden jälkeen melkolailla kivuttomasti ja kokonaisuus tuntui vakaalta jo varhaassa vaiheessa. Nimikkobiisi tuli sävellettyä yhdessä illassa kuin myös toinen "ykkösnyrkki", Juuret tämän maan, kutakuinkin muutamassa päivässä. Mielettömiä suorituksia kun näin jälkikäteen miettii.

Ennen studiota ainoa murhe oli omassa mielessäni, että onnistummeko tallentamaan biisit niiden arvolle sopivasti. En epäillyt lainkaan biisien iskutehoa enkä sen puoleen bändin musikanttien yksilötason suorituksia; tunnelma bändin sisällä ja vallitseva ilmapiiri studiossa oli saneleva lopullisen tuotoksen tason. Ja hyvinhän se meni! Voin myöntää, että IN oli ainakin omalta osaltani melkoinen vedenjakaja Synestesian tulevaisuuden suhteen. Jos IN ei olisi saanut niin lämmintä vastaanottoa kuin mitä nyt on saanut, innostus jatkamiseen olisi ollut ehdottomasti pari pykälää alempana. Ainakin hetken.

Nyt tuntuu hyvältä!

Jokaisella aiemmalla julkaisullamme kehitys on aina edeltäjäänsä verraten ollut huomattavaa. Nyt tilanteemme on aivan uusi ja tällä kertaa haastavampi kuin koskaan; ulkopuolinen julkaisija ja tulevan teoksen mitta laajempi kuin milloinkaan. Lastentaudeista toivottavasti päästiin viimeistään IN:llä eroon. Todisteltavaa riittää. Ja onneksi myös näyttämisen halua, huh!

Kun sopimus Kampas Recordsin kanssa oli tehty, iski jonkin sortin paniikinomainen tunne, että tosiaan; tarttis tehdä levyllinen hyviä biisejä jotka muodostavat vielä hienomman kokonaisuuden. Vuosi annettiin aikaa joten ei muuta kuin hommiin, puhtaalta pöydältä.

Aluksi ei oikein mikään tuntunut miltään. Tuli kaiveltua vanhat pöytälaatikot läpi ja kuunneltua ties mitä hullutteluja inspiraation toivossa. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut huomata että jotenkin se homma sieltä sitkeän usvan takaa pikkuhiljaa taas selkenee. Säveltäminen on helvetin hauskaa touhua vaikkakin vaa'an toisessa kupissa on se jumalaton stressi jonka aiheuttaa sanattomat lupaukset bändikavereille ja ennen kaikkea tahtomattaankin hillitön itsekritiikki: toisena ehtoona ehtaa platinaa, toisena aamuna silkkaa rotukoiran ripulipaskaa joka ei naurata ketään. Näinhän se menee. Kaikki luovat ihmiset nostaa kätensä NYT jos tietää tunteen?

Nyt kun eletään helmikuun viimeistä kolmatta, tilanne on hyvä. Studioon on tarkoitus siirtyä loppukesällä/syksyllä ja nyt kasassa on jo kolme valmista musiikkikappaletta (joista yksi taitelija Aaltosen kirjoittama, huom!) ja keskeneräisiä mutta sitäkin lupaavempia kappaleita noin 8. Aika näyttää mitä näistä päätyy lopulliselle albumille. Monta aivan uuttakin biisiä on epäilemättä odottamassa syntymäänsä, sellainen kutina tuolla "isä-lihoissa" on. Lupaava ilmapiiri, kerta kaikkiaan!

Minkälaista tuleva Synestesia sävellyksellisesti sitten on? Myönnettäköön, että paluuta juurille on tapahtunut siinä mielessä, että hienovarainen kikkailu sävellyksissä on jälleen pinnalla. Myös ennakkoluulottomuus ja odotukset laulajamme edesottamuksia kohtaan on ennätyslukemissa, joten sävelyksissä tilaa laululle on annettu paikoin enemmän kuin koskaan. Kontrasteja ja dynamiikkaa, sitähän tässä haetaan. Hienoja fiiliksiä musiikin tuomana, keinoja kaihtamatta.

Elämme jännittäviä aikoja!

maanantai 18. helmikuuta 2008

Päiväkirja avattu!

Tästä päivästä eteenpäin tällä sivulla voi seurata tulevana vuodenvaihteena julkaistavan projektinimellä "Norsunluutorni" kulkevan debyyttialbumimme syntymistä. Tässä vaiheessa joku voinee kysyä itseltään; miksi? Onhan studioon vielä aikaa liki puolisen vuotta. Tämä ei kuitenkaan ole perinteinen studiopäiväkirja, vaan tänne tullaan tilittämään tuntoja jo huomattavasti ennen studiota. Levyä kun olemme synnyttäneet jo nytkin useita kuukausia. Allekirjoittanutta myös kiinnostaa oman pään sisällön dokumentointi jo näin hyvissä ajoin, jotta näkee kuinka paljon tämän ajanjakson sisällä ehtii ajatusmaailma muuttumaan ja kuinka levyn teema hakee paikkaansa.

Otimme siis uusiokäyttöön Ihmisen nimeen aikaisen studiopäiväkirjan ja laitoimme ulkoasun uusiksi. Mikäli tahdot vanhaa päiväkirjaa lukea, niin ne löytyvät tuolta viime vuoden arkistosta. Tarkoitus tänne olisi nyt kirjoitella vähintään pari kertaa kuukaudessa, tietenkin kiihtyvään tahtiin studion lähestyessä.

Minäpä aloitan siis pelin ja kerron vähän alkuun missä tällä hetkellä mennään:

Uutta materiaalia on sävelletty jo tähän mennessä aikamoinen läjä. Omia tuotoksiaan on tarjonnut sekä perinteinen säveltäjämaestromme Jonne, kuten myös muu kielisektiomme. Ja myös "uudet" säveltäjämme ovat näyttäneet kyntensä. Jonnen kynästä varmastikin edelleen tulee suurin osa levyä koostumaan, mutta en pitäisi mahdottomana että muidenkin tuotoksia kuultaisiin. Levy tulee koostumaan täysin uudesta materiaalista; emme näe vanhojen biisien äänittämisessä kovin suurta järkeä, koska ne jo niin monelta soittimestaan löytyy.

Miltä se uusi materiaali sitten kuulostaa? Tähän ei oikein voi muuta sanoa kuin "Synestesialta". Mihinkään genreen en tuota lähtisi suoralta kädeltä niputtamaan. Mielestäni jo IN kulki siinä "melodisen death metalin" häilyvällä rajalla ja uudemmat biisit tekevät enemmän tai vähemmän selvää pesäeroa tuohon genreen. Vaikkakin vaikutteita tietenkin sieltä suunnalta löytyy edelleen ja varmasti jokunen biisi tulee sinnepäin vahvasti kumartelemaan. Melodisuutta ei kuitenkaan olla hylätty, mutta muita genrelle tyypillisiä ominaismerkkejä ei ehkä enää ole niin vahvasti nähtävillä. Uusiakin vaikutteita on ongittu. Jos nyt joku lampi on mainittava, niin ainakin hyppysellinen doom/stoner-juttuja on tällä hetkellä levylle päätymässä. Myöskin alkupään tuotannossamme vahvemmin esillä olleet kevyet progevivahteet ja tietyntyyppinen rönsyily on luultavasti nousemassa haudastaan, nyt kun kerran sellaiselle on aikaa ja levyn mitta ei aseta niin tiukkoja rajoja.

Entäs levyn teema? Näillä näkymin teemallisesti levy tulee olemaan aika tiukahko paketti ja todennäköisesti levyllä on enemmän tai vähemmän kronologisesti etenevä tarinan kaari. Maailmanparannuksesta on siirrytty enemmänkin tarkkailevampaan rooliin ja ne aiemmin mukana olleet toivonpilkahdukset unohdettu ainakin toviksi. Sanoitukset tulevat myös olemaan huomattavasti "ihmisläheisempiä" ja inhorealismia tullaan varmasti käyttämään tehokeinona. Tarkoitus olisi tänne päiväkirjaan töherrellä myös sanoituksia ennakkoon nähtäväksi, kun ne alkavat paremmin muotoaan saamaan. Tällä hetkellä ovat vielä enemmänkin pelkkä tajunnanvirtaa, koska en ole uskaltanut niitä naittaa minkään tietyn biisin kanssa, koska vielä ei ole tehty juuri minkäänlaista jakoa sen suhteen mitkä biiseistä levylle aikovat mahtua. Myöskin tuo tiukka teemallisuus asettaa esteen tälle, koska jos todetaankin että se alunperin levyn loppuun kaavailtu veto toimiikin paremmin alkupäässä, niin sanoitukset joutavat silloinkin uusiksi.

Eipä tältä erää enempää. Ensiviikonloppuna pidämme pitkästä aikaa kunnon yhteistoimintaharjoituksen uudella hulppealla 60 m2 treenikämpällämme, jossa tulemme treenailemaan uusia kappaleita sekä seuraavilla keikoilla kuultavaa cover-vetoa. Varmasti tuon jälkeen olemme osasta uusista biiseistä jo hieman fiksumpia ja osaamme vahvemman mielipiteen niistä muodostaa. Tähän asti kun olemme joutuneet tyytymään Guitar Pron sulosointuihin.