Tunnelmia helmikuussa

Ennen kuin alan omalta osaltani valoittamaan tämän hetken aatoksia, muistellaanpa hetki lähimenneisyyttä.

"Ihmisen nimeen" oli mielenkiintoinen projekti joka eteni yllättävänkin hyvin, kuin omalla painollaan, ainakin näin jälkikäteen punnittuna. Biisit tulivat alkukankeuden jälkeen melkolailla kivuttomasti ja kokonaisuus tuntui vakaalta jo varhaassa vaiheessa. Nimikkobiisi tuli sävellettyä yhdessä illassa kuin myös toinen "ykkösnyrkki", Juuret tämän maan, kutakuinkin muutamassa päivässä. Mielettömiä suorituksia kun näin jälkikäteen miettii.

Ennen studiota ainoa murhe oli omassa mielessäni, että onnistummeko tallentamaan biisit niiden arvolle sopivasti. En epäillyt lainkaan biisien iskutehoa enkä sen puoleen bändin musikanttien yksilötason suorituksia; tunnelma bändin sisällä ja vallitseva ilmapiiri studiossa oli saneleva lopullisen tuotoksen tason. Ja hyvinhän se meni! Voin myöntää, että IN oli ainakin omalta osaltani melkoinen vedenjakaja Synestesian tulevaisuuden suhteen. Jos IN ei olisi saanut niin lämmintä vastaanottoa kuin mitä nyt on saanut, innostus jatkamiseen olisi ollut ehdottomasti pari pykälää alempana. Ainakin hetken.

Nyt tuntuu hyvältä!

Jokaisella aiemmalla julkaisullamme kehitys on aina edeltäjäänsä verraten ollut huomattavaa. Nyt tilanteemme on aivan uusi ja tällä kertaa haastavampi kuin koskaan; ulkopuolinen julkaisija ja tulevan teoksen mitta laajempi kuin milloinkaan. Lastentaudeista toivottavasti päästiin viimeistään IN:llä eroon. Todisteltavaa riittää. Ja onneksi myös näyttämisen halua, huh!

Kun sopimus Kampas Recordsin kanssa oli tehty, iski jonkin sortin paniikinomainen tunne, että tosiaan; tarttis tehdä levyllinen hyviä biisejä jotka muodostavat vielä hienomman kokonaisuuden. Vuosi annettiin aikaa joten ei muuta kuin hommiin, puhtaalta pöydältä.

Aluksi ei oikein mikään tuntunut miltään. Tuli kaiveltua vanhat pöytälaatikot läpi ja kuunneltua ties mitä hullutteluja inspiraation toivossa. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut huomata että jotenkin se homma sieltä sitkeän usvan takaa pikkuhiljaa taas selkenee. Säveltäminen on helvetin hauskaa touhua vaikkakin vaa'an toisessa kupissa on se jumalaton stressi jonka aiheuttaa sanattomat lupaukset bändikavereille ja ennen kaikkea tahtomattaankin hillitön itsekritiikki: toisena ehtoona ehtaa platinaa, toisena aamuna silkkaa rotukoiran ripulipaskaa joka ei naurata ketään. Näinhän se menee. Kaikki luovat ihmiset nostaa kätensä NYT jos tietää tunteen?

Nyt kun eletään helmikuun viimeistä kolmatta, tilanne on hyvä. Studioon on tarkoitus siirtyä loppukesällä/syksyllä ja nyt kasassa on jo kolme valmista musiikkikappaletta (joista yksi taitelija Aaltosen kirjoittama, huom!) ja keskeneräisiä mutta sitäkin lupaavempia kappaleita noin 8. Aika näyttää mitä näistä päätyy lopulliselle albumille. Monta aivan uuttakin biisiä on epäilemättä odottamassa syntymäänsä, sellainen kutina tuolla "isä-lihoissa" on. Lupaava ilmapiiri, kerta kaikkiaan!

Minkälaista tuleva Synestesia sävellyksellisesti sitten on? Myönnettäköön, että paluuta juurille on tapahtunut siinä mielessä, että hienovarainen kikkailu sävellyksissä on jälleen pinnalla. Myös ennakkoluulottomuus ja odotukset laulajamme edesottamuksia kohtaan on ennätyslukemissa, joten sävelyksissä tilaa laululle on annettu paikoin enemmän kuin koskaan. Kontrasteja ja dynamiikkaa, sitähän tässä haetaan. Hienoja fiiliksiä musiikin tuomana, keinoja kaihtamatta.

Elämme jännittäviä aikoja!