Välipäivien tunnustukset

Viikonloppuna kävimme kuin kävimmekin lähes koko orkesterin voimalla kuuntelemassa vierailevien solistien ulosantia. Ja kuten edellisestä blogimerkinnästä käy ilmi, niin lopputulos oli erittäin käyttökelpoista. Nännit kovina kuuntelimme kuinka eräästäkin biisistä kuoriutui vallan kaunis tekele!

Tällä hetkellä Synkkareiden, aka Synestian tai vaikkapa Synteesian jäsenet ovat tahoillansa tekemässä palvelusta yhteiskunnalle. Eli yksi meistä on ihan oikeissa töissä ja me muut sitten nostamme Kelalta sopivaa rahallista korvausta opintopisteitä vastaan. Vaikka orkesteri ei fyysisesti olekaan studiolla läsnä, niin levyntekoprosessi jatkuu. Tässä välipäivinä olemme miettineet levyn äänimaailmaa, ja mikä tärkeintä myös debyyttimme rumpusoundeja. Selkeys on ainakin allekirjoittaneen mielestä eräs tärkein tekijä mitä saundeihin tuleepi (tottakai yleisen munakkuuden lisäksi). Äänityksestä vastaava herra Haukio on lähestynyt meitä erinäisin vaihtoehdoin, mistä yllättävän kivuttomasti löytyi aikalailla sopivia ehdokkaita. Yleisilme hakee vielä lopullista muotoaan, mutta pikkuhiljaa rupeaa selkenemään Feeniksin soidinääni.

Niin ja viikonloppuna tuli myös harrastettua liikunta Herra Aaltosen kanssa. Paini on mielenkiintoinen laji. Oikean polven viereen kasvoi toinen polvi, tosin väriltään kirkkaan sininen ja jokseenkin herkkä kosketukselle. Ai ai, kyllä me muusikotkin urheilemme!