maanantai 19. toukokuuta 2008

Debyyttiä haistellessa



Kohta on juhannus. Kevät on mennyt tosi vipinällä töitä tehdessä, lyhytelokuvaa väsäillessä sekä Synestesian lisäksi Ghostdownin ja Betrayal at Bespinin äänitteiden työstämisessä. Nämä kaksi projektia vain sattuivat toteutumaan samana vuonna Synestesia-debyytin kanssa, vaikka niitä on suunniteltu jo vuosista -04 ja -05 saakka kumpaakin.

Uudet kappaleet ovat muusikolle aina hienoja tapauksia monessa mielessä. Ne ovat mukavampia soittaa tuoreutensa takia ja niiden kautta oppii lähes aina jotain uutta. Tietysti oppimisen tuska on aina kärsittävä, mutta se ei ole koskaan muodostunut kovinkaan suureksi. Muutamissa treeneissä soitettujen uusien Synestesia-biisien perustella olen Jonnen kanssa samoissa positiivisissa fiiliksissä.

Omalla kohdallani kevät ei ole antanut liiemmin aikaa säveltää uusia kappaleita. Sellaisen kolmen tunnin löytäminen arkipäiviltä on yllättävän vaikeaa, ja kun sellaisen löytää, on eri asia, saako silloin tuotettua minkäänlaista riffintynkääkään. Mutta kokemus kertoo, että luovuus tulee aaltoina, joten todennäköisesti sellainen on edessäpäin tiedossa.

On ollut mukavaa huomata, että Jonnen lisäksi Kallelta on irronnut mallikkaita kappaleita treenattavaksi. Omalla kohdallani on ollut vaikeata erottaa, mistä riffistä voisi syntyä bändimme musiikkia ja mistä taas ei. Tai oikeastaan: mistä riffistä voisi syntyä sellaista musiikkia, jonka muut bändin jäsenet tunnistavat meille sopivaksi. Olemassa ei ole mitään sääntöä, pitääkö biisin noudattaa tiettyä tahtilajia tai tempoa kuulostaakseen tietynlaiselta. Kuitenkin, aina olen säveltänyt potentiaaliset hyvät riffit niin pitkälle kuin suinkin, vaikka tyylilaji olisikin sitten Nikke Knatterton - salapoliisiriffi - jazz -osastoa.


Liitän kuvan ikumuistoisesta fanikohtaamisestamme Helsingin Kallion kadulla :)



Ps: Meidän musiikkivideo kuulemma valmistuu vielä kesän aikana!

Viikonlopun jälkimainingit

Viikonloppuna siis vietimme aktiiviset kaksi päivää uusia biisejä treenikämpällä tahkoten sekä avaruussimoja lipittäen. Tunnelmat ovat tämän jäljiltä suhteellisen hyvät. Mitään suurempia muutoksia biisit eivät kokeneet, mitä nyt vähän jotain puolikvintettikvarkkihyppyaskelhyppy-kääntöjä komppiryhmämme biiseihin lisäsi. Sekä päätimme muuttaa yhtä kipaletta hieman lyhyemmäksi (lue: hittihakuiseksi ts. radioystävälliseksi) pudottamalla siitä niin sanotusti löysät pois.

Illan riennot sujuivat myös mallikkaasti, vaikka eräs jäsenistämme vähän joutuikin vatsalaukkuaan puhdistelemaan oraalisesti ja meno äityi muutenkin sellaisiin mittakaavoihin, että julkinen anteeksipyyntö porin parhaalle kuppilalle, elikä Baarikaapille, on varmasti paikallaan.

Myös sanoituspuolella oli oikein antoisaa. Muutamasta biisistä sai ihan eri tavalla otetta livenä soitellen ja kynä alkoi juoksemaan paperilla aivan eri tahtiin. Tosin innostusta hieman laannutti kun kotiin päästyäni totesin, että junamatkalla sanoittamani biisin kertosäkeen melodia (projektinimi Mielimaisema muulle bändille tuntomerkiksi) menee hieman eri tavalla kuin muistin ja suunnittelemani rytmitys ei ihan istu, mutta eiköhän sitä jotain keksitä.

Ensimmäinen biisi sai myös virallisen lopullisen nimensä (kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään) ja kappale kantaa nimeä: Lasialttari. Oikein mukava menoralli, jossa blast beatiksikin kutsuttua taiteenlajia tullaan esittelemään. Ehkäpä yksi oma lemppari.

Keikkarintamalta sen verran, että käymme vielä elokuussa valloittamassa Tampereen ja myös Lahden suunnalle on mahdollisesti jotain säätöä tulossa, mikäli saadaan aikataulut yksiin. Sen jälkeen sitten onkin luvassa varmaankin keikkataukoa aina tammikuun alkuun osuvaan levynjulkaisuun asti, jonka yhteyteen toki yritämme jonkinlaisen livetempauksen toteuttaa. Levyn julkaisupäivä siis lyötiin lukkoon tammikuun alulle, eli ei tarvitse jouluaan pilata stressaamalla, vaan voi ottaa siinä pienen loman välissä ennen kuin alkaa armoton mediamylläkkä ja promootio.

Suunnitelmissa olisi myös tässä vielä ennen studiota tempaista nauhalle jonkinlaiset demoversiot biiseistä minun omia studiofasiliteettejäni hyödyntäen. Todennäköisesti tyydymme kuitenkin niissä rumpukoneeseen ajan säästämiseksi. Näiden tarkoitus kun nyt on lähinnä olla jonkinlaisena apuna minulle laulujen pohdiskeluun sekä osviittana levy-yhtiön sekä studion suunnalle, ihan kuin heillä nyt jotain sananvaltaa olisi. Heh.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Biisiä väännetään


Kuvasta puutuu itse kameramies sekä yksi hyvin suomenruotsalainen parempi ihminen.

lauantai 17. toukokuuta 2008

Kesä lähenee ja tohina kovenee

Toukokuuta elellään ja kesän lämpimiä odotellaan. Terassituolit tuntuvat vielä liian kovin viileiltä joten toistaiseksi rentouttavat sihi-juomat tulee nautittua visusti sisätiloissa, ikkunan lämpimämmällä puolella. Suomen jääkiekkomaajoukkue otti hetki sitten Venäjältä selkäänsä sillälailla ettei jossittelulle jää sijaa, jotenka; nyt on aivan oiva hetki vapauttaa mieltään tänne päiväkirjan puolelle!

Kevät on jotenkin ihmeen kiireistä aikaa ihmisen elämässä ja tämän allekirjoittaneen yksilön kohdalla ei vähiten yhtyeemme tulevan taideteoksen takia. Sävellystyö on jatkuvaa, yötä päivää aivot raksuttaa ja kun joskus iltaisin se hiljainen hetki löytyy että kitaran kanssa alas pääsee rauhassa istumaan, kajahtaa sellainen tulva liikkeelle että oksat pystyyn. Helppoa ei ole, en lähde sitä ylpeyksissäni kieltämään. Työstä tämä sahaaminen ja viilaminen käy - harmi vain että leipä se täytyy vielä toisaalta hankkia. Ymmärtänette paikoin tuntemani riittämättömyyden tunteen.

Kuitenkin, kun oikein kunnolla yrittää ajatella hetken täysin objektiivisesti, projektimme tilanne on tällä hetkellä 100% positiivinen. Materiaalia on (sävellyksinä) valmiina jo yli EP:n verran ja keskeneräisinä - mutta vain sitä mainittua alas istumista vaille valmiita - biisejä toinen mokoma kattaus. Päälle vielä muiden yhtyetovereiden edesottamukset sävellyksien saralla niin johan tässä on ilmoilla varsinainen lupaus seikkailusta!

Silti tämä pieni ihmismieli aika ajoin valuu hämmennyksen valtaan ja hakee vertaisryhmän tukea, että "mitäs helvettiä". Nimittäin, niin paljon ajatuksia risteilee pollassa ympäriämpäri tämän tulevan vallankumouksellisen teoksemme johdosta että välillä kaipaa sitä aitoa bändissä elämistä. Kokonaiskuvaa, joka muodostuu jokaisesta bändin jäsenen panoksesta. Sitä, että voisi vaikka ihan sattumalta törmätä bänditoveriin kaupungin humussa tai treenikämpällä ja kasvotusten keskutellen jakaa mietteitään. Nykyinen pääasiallinen kommunikaatiotapamme (internetselainpohjainen keskustelupalsta, keskustelu.synestesia.net) on jo vuosia sitten sisäänajettu mutta näinä hektisinä aikoina se tuntuu paikoin liian kylmältä tavalta ilmaista itseään.

Nämä kuitenkin ovat realiteetit ja näiden mukaan eletään, sen tiedän. Olemme pitkän tien tarponeet tavalla, joka vielä kymmenen vuotta sitten olisi ollut mahdotonta tai ainakin sataverroin vaativampaa. Tämä tarina on todellinen todiste yhtyeemme yksilöiden omistautumisesta tälle toiminnalle. Vaikka konkreettinen yhteistoiminta on kortilla ja sen myötä aidon yhteishengen luonti kunkin "yksikön" omalla vastuulla, eletään jokainen yhteinen hetki aina täydellä sydämellä ja katse pitkällä kunniakkaassa tulevaisuudessa. Näin se toimii.

Tämä tajunnanvirta on hyvä päättää mahdollisimman selkeään tilannekatsaukseen:
- musiikkia on jo ja sitä tulee vielä lisää
- elämme vaativia aikoja ainakin osan jäsenistön kohdalla
- Naakka-paitojen toinen painos tulee ulos viikolla 21
- studioon siirrymme loppukesän / syksyn tienoilla
- debyytti-albumimme julkaisu tarkentuu vuoden 2009 alkupuolelle
- Suomi voittaa pronssia MM-jääkiekossa vuonna 2008
- Ässät on jääkiekon Suomen mestareita vuonna 2010

Okulaarit kohti tulevaa!