Kohta on juhannus. Kevät on mennyt tosi vipinällä töitä tehdessä, lyhytelokuvaa väsäillessä sekä Synestesian lisäksi Ghostdownin ja Betrayal at Bespinin äänitteiden työstämisessä. Nämä kaksi projektia vain sattuivat toteutumaan samana vuonna Synestesia-debyytin kanssa, vaikka niitä on suunniteltu jo vuosista -04 ja -05 saakka kumpaakin.
Uudet kappaleet ovat muusikolle aina hienoja tapauksia monessa mielessä. Ne ovat mukavampia soittaa tuoreutensa takia ja niiden kautta oppii lähes aina jotain uutta. Tietysti oppimisen tuska on aina kärsittävä, mutta se ei ole koskaan muodostunut kovinkaan suureksi. Muutamissa treeneissä soitettujen uusien Synestesia-biisien perustella olen Jonnen kanssa samoissa positiivisissa fiiliksissä.
Omalla kohdallani kevät ei ole antanut liiemmin aikaa säveltää uusia kappaleita. Sellaisen kolmen tunnin löytäminen arkipäiviltä on yllättävän vaikeaa, ja kun sellaisen löytää, on eri asia, saako silloin tuotettua minkäänlaista riffintynkääkään. Mutta kokemus kertoo, että luovuus tulee aaltoina, joten todennäköisesti sellainen on edessäpäin tiedossa.
On ollut mukavaa huomata, että Jonnen lisäksi Kallelta on irronnut mallikkaita kappaleita treenattavaksi. Omalla kohdallani on ollut vaikeata erottaa, mistä riffistä voisi syntyä bändimme musiikkia ja mistä taas ei. Tai oikeastaan: mistä riffistä voisi syntyä sellaista musiikkia, jonka muut bändin jäsenet tunnistavat meille sopivaksi. Olemassa ei ole mitään sääntöä, pitääkö biisin noudattaa tiettyä tahtilajia tai tempoa kuulostaakseen tietynlaiselta. Kuitenkin, aina olen säveltänyt potentiaaliset hyvät riffit niin pitkälle kuin suinkin, vaikka tyylilaji olisikin sitten Nikke Knatterton - salapoliisiriffi - jazz -osastoa.
Uudet kappaleet ovat muusikolle aina hienoja tapauksia monessa mielessä. Ne ovat mukavampia soittaa tuoreutensa takia ja niiden kautta oppii lähes aina jotain uutta. Tietysti oppimisen tuska on aina kärsittävä, mutta se ei ole koskaan muodostunut kovinkaan suureksi. Muutamissa treeneissä soitettujen uusien Synestesia-biisien perustella olen Jonnen kanssa samoissa positiivisissa fiiliksissä.
Omalla kohdallani kevät ei ole antanut liiemmin aikaa säveltää uusia kappaleita. Sellaisen kolmen tunnin löytäminen arkipäiviltä on yllättävän vaikeaa, ja kun sellaisen löytää, on eri asia, saako silloin tuotettua minkäänlaista riffintynkääkään. Mutta kokemus kertoo, että luovuus tulee aaltoina, joten todennäköisesti sellainen on edessäpäin tiedossa.
On ollut mukavaa huomata, että Jonnen lisäksi Kallelta on irronnut mallikkaita kappaleita treenattavaksi. Omalla kohdallani on ollut vaikeata erottaa, mistä riffistä voisi syntyä bändimme musiikkia ja mistä taas ei. Tai oikeastaan: mistä riffistä voisi syntyä sellaista musiikkia, jonka muut bändin jäsenet tunnistavat meille sopivaksi. Olemassa ei ole mitään sääntöä, pitääkö biisin noudattaa tiettyä tahtilajia tai tempoa kuulostaakseen tietynlaiselta. Kuitenkin, aina olen säveltänyt potentiaaliset hyvät riffit niin pitkälle kuin suinkin, vaikka tyylilaji olisikin sitten Nikke Knatterton - salapoliisiriffi - jazz -osastoa.
Liitän kuvan ikumuistoisesta fanikohtaamisestamme Helsingin Kallion kadulla :)
Ps: Meidän musiikkivideo kuulemma valmistuu vielä kesän aikana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti