Ensimmäinen vitutus

Tätä onkin jo odoteltu. Jossain vaiheessa sen kunnon vitutuksen ja motivaation putoamisen hetkellisesti nollaan nimittäin täytyy tapahtua. Se hetki osui omalle kohdalle tänään.

Eilisen päivän aikana loin jonkin näköisen kaavion levyn sanoituksellisesta puolesta ja siitä minkä tyyppistä veisua toivoisin mihinkin väliin ja mitä minkäkin biisin aikana tarinassamme tapahtuu. Palaute muun yhtyeen puolelta oli tämän suhteen positiivinen ja peukalovoittoinen, eli eipä siinä mitään, mutta samalla tuli puheeksi eräs "tilaamani" sävellys joka nyt on näemmä sitten mennyt minun tietämättäni romukoppaan jo tovi sitten.

Kyseinen biisi kun olisi ollut koko levyn kliimaksi, viimeinen käännekohta sekä levyn sanoituksellinen pääteema, johon viitataan jo muuallakin päin levyä. Aivan sama mimmoista tavaraa ne muut biisit ovat, kyllä niihin aina jotain hauskaa keksii laulupuolella ja vääntää jotain kivoja sanoituksia. Mutta yksi ainut biisi, joka on minulle se tärkein osa levyä koko tarinan kannalta. Ja oikeastaan kyseessä ei edes kokonainen biisi, vaan yksi ainut kertosäe. Se yksi ainut "oma juttu" muualla kuin sanoitus/laulupuolella.

Vielä en silti aio tätä taistelua luovuttaa. Ajattelin ensihätään korkata pari olutta ja hakata päätä seinään vähän aikaa, niin eiköhän se siitä taas elämä voita ja keksitä jotain uusia sotasuunnitelmia tämän jutun toteuttamiseksi.