Vittuillakseni heilutin ja lämpimikseni kirjoittelen

Se on kuulkaa sillä viisiin että uuden lätyskän nauhoitusten alkuun on enää vajaa kuukausi. Ei siis ole epäilystäkään etteikö jokainen orkesteriin kuuluva henkilö olisi ollut edes kerran housut piukassa paskaa. Ilahduttavaa on kuitenkin huomata että uloste on terveän väristä eikä koostumuksessakaan ole valittamista. Suoli toimii hyvin ja reippaasti!

Yhtyeen huumorintajun kiteyttävästä substanssista voitaisiinkin näkymättömän aasinsillan turvin loikata henkilökohtaisiin tuntemuksiin, eli ns. fiiliksiin. Ettäkö mikä pössis? No hyvinkin samantapainen mitä reilu vuosi sitten ennen IN:n nauhoituksia; sekavanlainen ja terveellä tapaa pessimistisoptimistinen. Biisit ovat jälleen kerran "ihan hyviä" ja ajatusmaailma on porilaishenkistä "lähetää ny kattelee"-sorttia. Sen kuitenkin tiedän että kun biisit alkavat aueta nauhoitustiloissa, tapahtuu sama mitä viime sessioissa; sitä tajuaa kuinka kovaa materiaalia meillä oikeasti on käsissämme, ja että miksi niitä vaippoja valmistetaan myös aikuisille.

Biisejä on tällä kertaa enemmän, mutta kuitenkaan ei tunnu siltä että töitä olisi sen enempää mitä viime kerralla. Omalla kohdalla kappaleet ovat olleet jo pidemmän aikaa siinä kunnossa, missä ne olisivat saaneet olla edellistä julkaisua purkittaessa. Ainoana akanana jyvien joukossa on yksi vaivainen soolonluikautus, mikä vieläkin odottaa tulemistaan. Jollain tapaa sitä taas yrittää ylittää itsensä eikä suostu kelpuuttamaan mitään omasta mielestään keskinkertaista. Huolestuttavaa asiassa on se, että tässä itsensä ylittämisessä on mennyt jo useita kuukausia. Taitaa kohta olla puhelu Karpolle ja kirje "Bees & Honey"-nimiselle palstalle paikallaan. Tai sitten pitää hyväksyä se, etten ole niin hyvä mitä ne kylillä juttelevat.

Kyllä se siitä, sano!