Linnut ovat kivoja elikoita

Hiljaista on ollut päiväkirjassamme, mutta sitä vastoin hiljaista ei ole ollut muilla rintamilla! Eilen kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa Ansa-studion uusiin fasiliteetteihin Suomen Ulvilassa. Komiat on puitteet, täytyy sanoa. Pidettiin hyvin lyhyt pieni esituotantopalaveri siinä ja lyötiin lukkoon aikataulut. Sovittiin myös, että Jori Haukio asettaa kutreilleen tuottajan karvalakin ja hän tuleekin puuttumaan soundin ruuvaamisen lisäksi myös muihin asioihin.

Ja apua kyllä tarvitaankin. Levylle on tulossa useampikin naisihminen esiintymään lähinnä taustalaulujen tms kuorotyyppisten juttujen puolella. Tällaisesta toiminnasta ja lauluharmonioiden rakentelusta ja vastaavasta kun meillä ei hirveämmin kokemusta ole.

Sanoitushommat sekä niiden sovittaminen itse biiseihin on nyt kuitenkin se mihin tässä itse tällä hetkellä keskitän kaiken tarmoni. Ensi viikolla olisi tarkoitus saada poikien luettavaksi jonkinlainen ensimmäinen luonnos tästä koko levymme mitan kattavasta tarinasta. Tähän asti ovat hekin saaneet tyytyä vain lyhyeen synopsikseen sekä biisijärjestyksen mukaan laadittuun treatmentiin. Tässä viikonlopun aikana treeneissä tuli jotain uusia biisejä muulle yhtyeelle ensimmäistä kertaa tulkittua ja vastaanotto oli suhteellisen positiivinen.

Levyllä on nyt myös jo ihan oikea nimi ja kansitaidettakin on jo hieman pohdiskeltu. Linnut ovat niin kivoja elikoita, että niissä tullaan pitäytymään todennäköisesti edelleen. Tällä kertaa jopa ihan levyn nimeä myöten. Levymme tarina ei kuitenkaan lintujen sielunelämästä kerro, vaan luvassa on suhteellisen suoraviivainen kertomus miehestä, joka ajautuu hieman radikaalimpaan ratkaisuun elämänmuutoksen tavoittelussaan. Vaikka olen alusta asti yrittänyt luoda tiettyjä "tasoja" tuohon tekstiin sekä myös useampia tapoja sitä tarinaa sen kirjaimellisen tavan lisäksi tulkita eli siis suht selkeää symboliikkaa, niin suhteellisen luonnollisesti sitä sisältöä on syntynyt. Väkisin en ole tähän mennessä joutunut mitään joukkoon lisäämään, vaan palaset loksahtelevat paikoilleen kuin lego-namiskat konsanaan.

Pientä jännitystä aiheuttaa se, että tekstissä tulee olemaan jonkin verran asioita, jotka kontekstista irrotettuna saattavat kuulostaa näin kotimaankielellä metallimusiikissa esitettynä aika kornilta. Luvassa on rakkauslällyilyä ja muuta homostelua, mutta kun sen yhdistää kokonaisuuteen, on kuvio päälaellaan. Periaatteessa tämä saattaa toimia hyvänä mittarina palautetta vastaanottaessa; Jos palautteen antaja on sitä mieltä, että levy on sanoituksiltaan ihan liian lällykkä ja neitimäinen, niin huomaa että ei ole kuunneltu ajatuksella läpi vaan nojataan vain niihin pariin kertosäkeeseen missä jaksoi kuunnella sanojakin. Siinä on kuitenkin pienehkö vivahde-ero vannotaanko sitä ikuista rakkautta rakkautesi kohteen paikalleen asettaman puukon kahva rintakehässä seisoen vai takkatulen äärellä joku aivan muu kahva kattoa kohti osoittaen.

Ensikuun puolella alkaakin sitten tämän päiväkirjan aktiivisempi päivittäminen, kun alkavat varsinaiset nauhoituksetkin.