"Poikavuosieni eriskummallisin päivä" - Kalevi Möykky (nimi muutettu)

31. lokakuuta Herran vuotta 2008 alkoi bändille tyypillisissä merkeissä; vyö kireälle, lippa vinoon, vatsa ulos, tissi käteen ja ajoneuvoon nouse! Matkalla Ulvilan pitäjään kipaisimme Prisman kautta, saaliinamme Salaneuvos-juustoa ja melkein yksi rapumerta. Melkein! Tämän jälkeen Peugeot-merkkinen auto, joka on muuten vieläkin sininen, hurautti entisen osuuskaupan pihaan ja ensimmäinen virallinen päivä studion uumenissa oli käsillä. Hymyilytti.

31. lokakuuta Herran vuotta 2008 alkoi myös Timolle tyypillisissä merkeissä; pylly pallille, kupit korville ja 35-minuutin treeniohjelma tulille (vaikkakin laskujemme mukaan Timon lämmittely kesti palttiarallaa tunnin verran)*. Allekirjoittaleellakin saattoi olla pieni hymy naamalla. Hommat oli isoimmillaan ja studiovelhomme Jori oli sormi nappulalla, valmiina aloittamaan uuden Synestesia-levyn nauhoitukset. Ampujat valmiit, TAULUT!

Seuraavat tapahtumat löytyvät ainoastaan allekirjoittaneen, Jorin sekä Tsoordin verkkokalvoista sekä alitajunnasta. Odotus, väärinkäsitys sekä muutama syntax error. Ensimmäisten ottojen asennetta voidaan kuvailla ässäikoni Pasi Peltosmaisin elkein; ranteet auki, lätty päätyyn ja tohinalla perään. Tsoordin ilme alkoi kuitenkin jossain vaiheessa olla kodak-hetken luokkaa, ja allekirjoittaneen sappi muistutti ensimmäisen kerran olemassaolostaan. Jotain oli vialla ja jotain oli todellakin tehtävä. Välillä syötiin maailman matalinta makaronilaatikkoa (Timon mukaan gratiinia) muttei sekään helpottanut tilannetta. Puolentoista biisin raakiloinnin jälkeen peli vihellettiin poikki. Jori lähti ulkoiluttamaan koiraeläimiään ja Timo puolestaan sekä sisäistä että ulkoista elintään. Tilanne oli kuin romanttisesta komediasta; Hugh Grant pakeni turhtautuneena pimeyteen ja sydänkäpynen jäi yksin ruikuttamaan studiotiloihin. Tuloksena yksi katkennut kieli Telaketju-nimisen sarjakuvahahmon akustisesta kitarasta.

Grant palasi studiolle ja viisaat miehet kokoontuivat piirustuspöydän ääreen. Nauhoitusprosessi sai tuulta alleen ja elintä rektumiin alettuamme mukailla nk. Portnoy-metodia äänityksen suhteen. Kolme ottoa ja neljäs on aivan hyvä. Ellei sitä sitten tarvitse ottaa uudestaan. Apinan raivo täytti tsaari Harjun mielentilan ja homma sai täysin uuden lookin (homoseksuaaleilla ei tällä kertaa ollut osuutta asiaan). Sika kaukaloiden takana nakutti kuin Nooa jollaansa. Nyt oikeasti hymyilytti! Muutaman tunnin sisään mahtui lukematon määrä bueno-ottoja, ja laulukappaleita niputettiin tekijämiehen ottein.

Saunanraikkaina ja posket punaisina olo on raukea ja optimistinen. Jäljellä on n. 5½ rallia ja joukkoon mahtuu myös verbejä joita R. Badding Somerjokikin eräässä kappaleessaan harjoittaa. Huomenna on lauantai, karkkipäivä, ja suut pannaan viimeisen päälle makeiksi!

* "Se mun treeniohjelma jäi muuten kesken ku äijän ilme oli vähän sitä laatua...!" - Timo

Videopäiväkirja I

1. päivä - Rumpujen kasaus ja säätö

Studio korkattu

Käytiin studiossa! Kivaa oli. Huomenna taas.

Mitä basisti sanoi, kun se näki ensimmäisen kerran 5-kielisen basson?

Onpas perkeleen kiree hihna!

Tässä tullut treenattua ahkeraan näitä bassottelulinjoja. Treenikämppäkokoontumiset ovat olleet suhteellisen harvassa ennen studiota, joten yksinsoittelua tämä on ollut pääasiassa. Hyvin se kuitenkin on sujunut ja pikkuhiljaa nuo pienet yksityiskohdatkin on taottu takaraivoon. Se on jännä juttu, että bassolinjan sisäistäminen vie itseltäni kauemman aikaa kuin kitarariffin tai -melodian opiskeleminen. Tämä johtunee varmaankin vain niistä kahdesta seikasta, että ihmiset oppivat melodian nopeammin kuin bassokulun ja että bassokitaran välitön läsnäolo vähentää merkittävästi älykkyysosamäärää.

Parit fillit ovat syntyneet treenaillessa, muuten paketti on hahmoteltu aiemmissa treeneissä melko valmiiksi. Laulut ovat jälleen kerran lähestulkoon pelkkä kysymysmerkki tässä vaiheessa(siis muille kuin laulajalle itselleen). Bändimme on tapansa mukaan työstänyt materiaalinsa valmiiksi tietäen siitä silti vain 50 %, jos lauluille nyt voi laskea jäävän se toinen puolikas. Se on itse asiassa aika mielenkiintoistakin. Sanoitukset ja tarina ovat kyllä selvillä, mutta on jännittävää odottaa, mitä vokaliikka tuo biiseihin studiossa, kun sen ensimmäistä kertaa kunnolla kuulemme.

Raportoin studion tiimellyksestä lisää, viikset käteen ja soittelemaan!

Asikaisen näkökulmasta...

Synestesian työskentelytapoihin kuuluu myös se, että lättyjä tehdessä orkesterin jäsenet toimivat toistensa "tuottajina". Ylimääräinen korvapari on aina ylimääräinen korvapari ja jossain vaiheessa, mahdollisen turhautumiskohtauksen iskiessä, on hyvä että tiloista löytyy lämmin olkapää ja semi-vittumainen asenne mikä auttaa yltämään vielä parempiin suorituksiin. "Toi oli helvetin hyvä, vedä uusiks!", "Aika 7-/Lähentelee jo heikkoa kasia..." sekä "Ei vaikuta levynmyyntiin." ovat tuottajiemme käytetyimmät fraasit, jotka muuten myös löytyvät teoksesta "Levynteko - iloinen asia!".

Tuleva viikonloppu on tosiaan pyhitetty nahan pieksennälle sekä armottomalle rumputulelle. Koska homma toimi varsin mallikkaasti jo IN tehdessä, toimin tälläkin kertaa rumpalipoikamme Timon "henkisenä" tuottajana sekä mentorina. Nuottinatsin ominaisuudessa tarkoitukseni on kommentoida Tsoordin suorituksia sekä hyvässä että pahassa, laukoa omia ehdotuksia ongelmatilanteissa sekä pitää yllä rehtiä urheilumieltä. "Pääasia ei ole voitto, vaan pitkä matka ja hyvät eväät!"

Mitä harjoitteluun tulee, on Timo ollut varsinainen partiopoika. Biisejä harjoiteltaessa ollaan noudatettu miltei spartalaista kuria; Treeniksellä ollaan oltu vähintään se 4 tuntia päivässä ja mikäli homma venyi iltaan asti, ollaan käännetty sukat ja kalsarit ympäri ja jatkettu polkemista. Hieno mies, ai että! Luottoa siis löytyy sylikaupalla Tsoordin tekemisille. On myös ollut ilo huomata millaisia harppauksia Timpe on ottanut vuoden aikana. Luvassa on siis tälläkin kertaa fysiikan lakeja rikkovaa komppia sekä tajunnan räjäyttäviä fillejä. Nk. "stam1noinnit" ovat miltei tipotiessään ja tilalle on asettunut ominaisuuksia jotka tekevät Tsoordista Tiilimäen varmaotteisimman rumpalin.

Tällä kertaa lippa ei väänny!

Lassen vöyri virvelisoundi

Kolmen päivän päästä avautuu studion ovet. Oi oi! Nyt kyllä puntti vipattaa!

Ensimmäisen studioviikon suunnitelmat ovat aikalailla selkeät. Tulevana torstaina siirtyy lyömäsoittimet treenikämpältä Ansa Studion uumeniin. Tarkoituksena on haistella ja maistella studion ilmapiiriä ja samalla koota rumpukalusto edustuskuntoon. Hyvässä lykyssä setti saa uutta päällepantavaa, näin juhlan kunniaksi. Kalvojen vaihdon, ja ehkä jopa pienen virittämisen jälkeen aloitamme soundien ihmettelemisen. Metallican St.Anger levyllä oli hyvän kuuloinen virveli, taidammekin ripata sen!

Perjantaina on sitten luvassa harppitsoordia rumpujen kera. Alkupalaksi olisi tarjolla lämmittelyä ja soittojännityksen minimointia. Tälläkin kertaa mottona toimii "Pro Tools on nauhoitusta, ei nuottien siirtoa varten." Mutta tämän seikan ei luulisi olevan kovin ihmeellinen asia. Eihän sitä tarvitse muuta tehdä kuin soittaa oikein! Oikein soittoa harrastetaankin sitten koko päivä. Iltaan mennessä luulisi purkissa olevan ainakin puolet levyn antimista. Toivoa sopii myös että Ulvilan MetroKebabin antimet ovat kohdallaan! Rullan voimaa kun ei sovi väheksyä.

Launtaina pistetään sitten loput purkkiin ja sunnuntaille voidaan merkata armoton krapula. Itse olen meinaa harrastanut raittiustoimintaa koko pitkän lokakuun, lähinnä siitä syystä ettei yksikään treenikerta olisi tippunut nestehukan takia pois. Ensimmäinen olut kun nasahtaa auki lauantaina, niin johan saa Pro Toolsilla korjailla muistikatkoksia ja laahaavia lauseita... Mutta mikäli jostain kumman syystä jokainen biisi ei mene ykkösellä sisään, niin sitten sunnuntaikin menee kapuloita kuluttaessa. Että näin. Armotonta on soittajan arki.

Terveisiä varikolta!

Noniin poijaat, ja tytöt ja! Kylläpäs on jännät hetket käsillä! Kuten varmasti joku teistä kolmesta lukijasta on päätellyt, niin orkesterimme Synestesia siirtyypi ensi viikolla studioon. ”Synkkareiden” historiassa tämä onkin jo viides kerta. Ensimmäinen studiossa piipahtaminen olikin jokaiselle orkesterin jannulle jännä kokemus. Ennen record-nappulan painallusta olimme treenailleet biisejä muutamia kertoja ja ainakin omalta osalta suurin osa nauhoituksen sisällöstä tuli ideoitua punaisen valon jo palaessa. Silloin vedettiin kunnialla muutama otto ja se oli siinä. Koko kahden kappaleen ”Talvimyrkky” valmistui runsaan viikonlopun rutistuksen jälkeen. Toista on meno nykyisin!

Tulevan pitkäsoiton materiaalia on sorvailtu ja hiottu jo hyvän aikaa. Jokainen jäsen on tahollaan veivannut kappaleita kotonaan, tietokoneen säestyksellä. Tämä onkin ollut haastavampaa rumpalille joka asuu kerrostalossa. Ja jonka rummut sijaitsevat noin 200km etelään omasta asuintalostaan. Tästä johtuen debyyttimme rumpuraidat ovatkin vasta viime päivinä saaneet lihaa luiden ympärille. Toki siellä missä rumpali siellä myös harjoituspadi ja rumpukapulat, mutta omat haasteensa on keksiä biiseihin sisältöä sohvaa ja reittä naputellen!

Valitukset sikseen! Suurella vimmalla ja tunteella on rytmityksiä keksitty. Tuntimäärät mitä on uppoutunut rummuttelun maagiseen maailmaan, ovat lisääntyneet lisääntymistään. Vielä ”Heikkojen Herran” aikaan soitteluni oli lähinnä viikonlopun luppoajan eliminoimista, nykyisin jää kalvamaan jos yksikin päivä on jäänyt harjoittelusta paitsi… Mutta älkää pelätkö, on minullakin elämä! Tosin tällä hetkellä se on varikolla.

Yksi iso muutos mitä pitkäsoitto tuo tullessaan, on se tosiasia että biisejä on kuin onkin enemmän! Itseasiassa tämä kuulostaa tyhmältä huomautukselta, mutta näin soittajana sen huomaa viimeistään treenikämpällä kun on kaksi tuntia yhtä biisiä soitellut ja sitten muistaakin että olisihan sitä muitakin biisejä treenattava. Ja vielä kun päälle iskee oman kunnianhimon, ja kehittymisen halun, niin tekemistä riittää ihan tarpeeksi neljälle raajalle ja kahdellekymmenelleneljälle vuorokauden tunnille. Mutta pääasia on että soitto soi ja naamalta paistaa soittamisen hauskuus.

Lisää turhanpäivästä ja huumoritonta lätinää luvassa viikolla 44.

Ensiviikolla mennään korkeasaareen!

Se on sitten ensiviikolla äänitysten aloitus. Hoidamme homman samalla systeemillä kuin viimeksikin, eli käytämme biiseistä tehtyjä GP/Midi-pohjia ja niistä sitten lähdetään raitoja korvaamaan oikeilla soittimilla. Ensimmäisinä luonnollisestikin rummut, sen jälkeen bassot, kitarat ja viimeisenä vokaaliosuudet ja kirsikkana kakun päälle sitten taustalaulut. Levyllä tullaan kuulemaan taustalaulujen muodossa kahta naisartistia, joten mahdollisuudet ovat hyvät vokaalipuolen monipuolistamiseen.

Kulisseissa on hieman kuohunut myös sopimusasioissa. Viilailimme levy-yhtiön kanssa uuden paremman sopimuksen, joka sopii tähän hetkeen paremmin sekä antaa meille enemmän vapauksia. Kaikki kuitenkin etenee edelleen samoilla urilla ja aikatauluissaan ja jouluksi pitäisi olla masteroitu lättynen lapasessa. Julkaisupäivä on vielä hitusen auki, mutta eiköhän se tuonne helmikuun alkupuolelle tule osumaan. Saamme tähän vahvistuksen todennäköisesti ihan lähipäivinä.

Sanoitukset on myös näpytelty 95% levylle kasaan. Vinkeitä biisien nimiä ainakin luvassa, jos ei muuta. Pari kappaletta edelleen vähän murheenkryynejä lähinnä joidenkin outojen säkeistörytmitysten takia, mutta eiköhän nekin tässä jossain vaiheessa avaudu. Perinteisesti jokaiselle julkaisulle on aina jotain viime hetken sanoituksia tullut laadittua edellisen illan baarireissun jälkeen snägärikuitin kääntöpuolelle päivää ennen ko. biisin nauhoituksia, joten eiköhän tätä perinnettä kunnioiteta nytkin. Inspiraatiopisteitä pitää muuten antaa Cafe II Linjalle, jonka soppalautasten ja tuoppien äärellä levyn lyriikat on lähes kokonaisuudessaan kirjoitettu.

Videopäiväkirjaa alamme pitämään ensimmäisestä päivästä lähtien ja niitä pätkiä tullaan näkemään sitten täällä myös. Videoista puheen ollen muuten Juuret tämän maan -biisistä tehty musiikkivideo on nähtävissä tämän linkin takaa. Siinä mielessä historiallinen projekti yhtyeellemme, koska tähän asti olemme pitäneet kaikki narut (oli sitten kyseessä musiikkia, kannet, promokuvat tai mitkä tahansa) omissa käsissämme, mutta tällä kertaa luotimme ne Matleena Kuuselalle, jonka kynästä on peräisin niin käsikirjoitus kuin ohjauskin.

Vittuillakseni heilutin ja lämpimikseni kirjoittelen

Se on kuulkaa sillä viisiin että uuden lätyskän nauhoitusten alkuun on enää vajaa kuukausi. Ei siis ole epäilystäkään etteikö jokainen orkesteriin kuuluva henkilö olisi ollut edes kerran housut piukassa paskaa. Ilahduttavaa on kuitenkin huomata että uloste on terveän väristä eikä koostumuksessakaan ole valittamista. Suoli toimii hyvin ja reippaasti!

Yhtyeen huumorintajun kiteyttävästä substanssista voitaisiinkin näkymättömän aasinsillan turvin loikata henkilökohtaisiin tuntemuksiin, eli ns. fiiliksiin. Ettäkö mikä pössis? No hyvinkin samantapainen mitä reilu vuosi sitten ennen IN:n nauhoituksia; sekavanlainen ja terveellä tapaa pessimistisoptimistinen. Biisit ovat jälleen kerran "ihan hyviä" ja ajatusmaailma on porilaishenkistä "lähetää ny kattelee"-sorttia. Sen kuitenkin tiedän että kun biisit alkavat aueta nauhoitustiloissa, tapahtuu sama mitä viime sessioissa; sitä tajuaa kuinka kovaa materiaalia meillä oikeasti on käsissämme, ja että miksi niitä vaippoja valmistetaan myös aikuisille.

Biisejä on tällä kertaa enemmän, mutta kuitenkaan ei tunnu siltä että töitä olisi sen enempää mitä viime kerralla. Omalla kohdalla kappaleet ovat olleet jo pidemmän aikaa siinä kunnossa, missä ne olisivat saaneet olla edellistä julkaisua purkittaessa. Ainoana akanana jyvien joukossa on yksi vaivainen soolonluikautus, mikä vieläkin odottaa tulemistaan. Jollain tapaa sitä taas yrittää ylittää itsensä eikä suostu kelpuuttamaan mitään omasta mielestään keskinkertaista. Huolestuttavaa asiassa on se, että tässä itsensä ylittämisessä on mennyt jo useita kuukausia. Taitaa kohta olla puhelu Karpolle ja kirje "Bees & Honey"-nimiselle palstalle paikallaan. Tai sitten pitää hyväksyä se, etten ole niin hyvä mitä ne kylillä juttelevat.

Kyllä se siitä, sano!