Ensimmäinen vitutus

Tätä onkin jo odoteltu. Jossain vaiheessa sen kunnon vitutuksen ja motivaation putoamisen hetkellisesti nollaan nimittäin täytyy tapahtua. Se hetki osui omalle kohdalle tänään.

Eilisen päivän aikana loin jonkin näköisen kaavion levyn sanoituksellisesta puolesta ja siitä minkä tyyppistä veisua toivoisin mihinkin väliin ja mitä minkäkin biisin aikana tarinassamme tapahtuu. Palaute muun yhtyeen puolelta oli tämän suhteen positiivinen ja peukalovoittoinen, eli eipä siinä mitään, mutta samalla tuli puheeksi eräs "tilaamani" sävellys joka nyt on näemmä sitten mennyt minun tietämättäni romukoppaan jo tovi sitten.

Kyseinen biisi kun olisi ollut koko levyn kliimaksi, viimeinen käännekohta sekä levyn sanoituksellinen pääteema, johon viitataan jo muuallakin päin levyä. Aivan sama mimmoista tavaraa ne muut biisit ovat, kyllä niihin aina jotain hauskaa keksii laulupuolella ja vääntää jotain kivoja sanoituksia. Mutta yksi ainut biisi, joka on minulle se tärkein osa levyä koko tarinan kannalta. Ja oikeastaan kyseessä ei edes kokonainen biisi, vaan yksi ainut kertosäe. Se yksi ainut "oma juttu" muualla kuin sanoitus/laulupuolella.

Vielä en silti aio tätä taistelua luovuttaa. Ajattelin ensihätään korkata pari olutta ja hakata päätä seinään vähän aikaa, niin eiköhän se siitä taas elämä voita ja keksitä jotain uusia sotasuunnitelmia tämän jutun toteuttamiseksi.

Debyyttiä haistellessa

Kohta on juhannus. Kevät on mennyt tosi vipinällä töitä tehdessä, lyhytelokuvaa väsäillessä sekä Synestesian lisäksi Ghostdownin ja Betrayal at Bespinin äänitteiden työstämisessä. Nämä kaksi projektia vain sattuivat toteutumaan samana vuonna Synestesia-debyytin kanssa, vaikka niitä on suunniteltu jo vuosista -04 ja -05 saakka kumpaakin.

Uudet kappaleet ovat muusikolle aina hienoja tapauksia monessa mielessä. Ne ovat mukavampia soittaa tuoreutensa takia ja niiden kautta oppii lähes aina jotain uutta. Tietysti oppimisen tuska on aina kärsittävä, mutta se ei ole koskaan muodostunut kovinkaan suureksi. Muutamissa treeneissä soitettujen uusien Synestesia-biisien perustella olen Jonnen kanssa samoissa positiivisissa fiiliksissä.

Omalla kohdallani kevät ei ole antanut liiemmin aikaa säveltää uusia kappaleita. Sellaisen kolmen tunnin löytäminen arkipäiviltä on yllättävän vaikeaa, ja kun sellaisen löytää, on eri asia, saako silloin tuotettua minkäänlaista riffintynkääkään. Mutta kokemus kertoo, että luovuus tulee aaltoina, joten todennäköisesti sellainen on edessäpäin tiedossa.

On ollut mukavaa huomata, että Jonnen lisäksi Kallelta on irronnut mallikkaita kappaleita treenattavaksi. Omalla kohdallani on ollut vaikeata erottaa, mistä riffistä voisi syntyä bändimme musiikkia ja mistä taas ei. Tai oikeastaan: mistä riffistä voisi syntyä sellaista musiikkia, jonka muut bändin jäsenet tunnistavat meille sopivaksi. Olemassa ei ole mitään sääntöä, pitääkö biisin noudattaa tiettyä tahtilajia tai tempoa kuulostaakseen tietynlaiselta. Kuitenkin, aina olen säveltänyt potentiaaliset hyvät riffit niin pitkälle kuin suinkin, vaikka tyylilaji olisikin sitten Nikke Knatterton - salapoliisiriffi - jazz -osastoa.

Liitän kuvan ikumuistoisesta fanikohtaamisestamme Helsingin Kallion kadulla :)

Ps: Meidän musiikkivideo kuulemma valmistuu vielä kesän aikana!

Viikonlopun jälkimainingit

Viikonloppuna siis vietimme aktiiviset kaksi päivää uusia biisejä treenikämpällä tahkoten sekä avaruussimoja lipittäen. Tunnelmat ovat tämän jäljiltä suhteellisen hyvät. Mitään suurempia muutoksia biisit eivät kokeneet, mitä nyt vähän jotain puolikvintettikvarkkihyppyaskelhyppy-kääntöjä komppiryhmämme biiseihin lisäsi. Sekä päätimme muuttaa yhtä kipaletta hieman lyhyemmäksi (lue: hittihakuiseksi ts. radioystävälliseksi) pudottamalla siitä niin sanotusti löysät pois.

Illan riennot sujuivat myös mallikkaasti, vaikka eräs jäsenistämme vähän joutuikin vatsalaukkuaan puhdistelemaan oraalisesti ja meno äityi muutenkin sellaisiin mittakaavoihin, että julkinen anteeksipyyntö porin parhaalle kuppilalle, elikä Baarikaapille, on varmasti paikallaan.

Myös sanoituspuolella oli oikein antoisaa. Muutamasta biisistä sai ihan eri tavalla otetta livenä soitellen ja kynä alkoi juoksemaan paperilla aivan eri tahtiin. Tosin innostusta hieman laannutti kun kotiin päästyäni totesin, että junamatkalla sanoittamani biisin kertosäkeen melodia (projektinimi Mielimaisema muulle bändille tuntomerkiksi) menee hieman eri tavalla kuin muistin ja suunnittelemani rytmitys ei ihan istu, mutta eiköhän sitä jotain keksitä.

Ensimmäinen biisi sai myös virallisen lopullisen nimensä (kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään) ja kappale kantaa nimeä: Lasialttari. Oikein mukava menoralli, jossa blast beatiksikin kutsuttua taiteenlajia tullaan esittelemään. Ehkäpä yksi oma lemppari.

Keikkarintamalta sen verran, että käymme vielä elokuussa valloittamassa Tampereen ja myös Lahden suunnalle on mahdollisesti jotain säätöä tulossa, mikäli saadaan aikataulut yksiin. Sen jälkeen sitten onkin luvassa varmaankin keikkataukoa aina tammikuun alkuun osuvaan levynjulkaisuun asti, jonka yhteyteen toki yritämme jonkinlaisen livetempauksen toteuttaa. Levyn julkaisupäivä siis lyötiin lukkoon tammikuun alulle, eli ei tarvitse jouluaan pilata stressaamalla, vaan voi ottaa siinä pienen loman välissä ennen kuin alkaa armoton mediamylläkkä ja promootio.

Suunnitelmissa olisi myös tässä vielä ennen studiota tempaista nauhalle jonkinlaiset demoversiot biiseistä minun omia studiofasiliteettejäni hyödyntäen. Todennäköisesti tyydymme kuitenkin niissä rumpukoneeseen ajan säästämiseksi. Näiden tarkoitus kun nyt on lähinnä olla jonkinlaisena apuna minulle laulujen pohdiskeluun sekä osviittana levy-yhtiön sekä studion suunnalle, ihan kuin heillä nyt jotain sananvaltaa olisi. Heh.

Biisiä väännetään

Kuvasta puutuu itse kameramies sekä yksi hyvin suomenruotsalainen parempi ihminen.

Kesä lähenee ja tohina kovenee

Toukokuuta elellään ja kesän lämpimiä odotellaan. Terassituolit tuntuvat vielä liian kovin viileiltä joten toistaiseksi rentouttavat sihi-juomat tulee nautittua visusti sisätiloissa, ikkunan lämpimämmällä puolella. Suomen jääkiekkomaajoukkue otti hetki sitten Venäjältä selkäänsä sillälailla ettei jossittelulle jää sijaa, jotenka; nyt on aivan oiva hetki vapauttaa mieltään tänne päiväkirjan puolelle!

Kevät on jotenkin ihmeen kiireistä aikaa ihmisen elämässä ja tämän allekirjoittaneen yksilön kohdalla ei vähiten yhtyeemme tulevan taideteoksen takia. Sävellystyö on jatkuvaa, yötä päivää aivot raksuttaa ja kun joskus iltaisin se hiljainen hetki löytyy että kitaran kanssa alas pääsee rauhassa istumaan, kajahtaa sellainen tulva liikkeelle että oksat pystyyn. Helppoa ei ole, en lähde sitä ylpeyksissäni kieltämään. Työstä tämä sahaaminen ja viilaminen käy - harmi vain että leipä se täytyy vielä toisaalta hankkia. Ymmärtänette paikoin tuntemani riittämättömyyden tunteen.

Kuitenkin, kun oikein kunnolla yrittää ajatella hetken täysin objektiivisesti, projektimme tilanne on tällä hetkellä 100% positiivinen. Materiaalia on (sävellyksinä) valmiina jo yli EP:n verran ja keskeneräisinä - mutta vain sitä mainittua alas istumista vaille valmiita - biisejä toinen mokoma kattaus. Päälle vielä muiden yhtyetovereiden edesottamukset sävellyksien saralla niin johan tässä on ilmoilla varsinainen lupaus seikkailusta!

Silti tämä pieni ihmismieli aika ajoin valuu hämmennyksen valtaan ja hakee vertaisryhmän tukea, että "mitäs helvettiä". Nimittäin, niin paljon ajatuksia risteilee pollassa ympäriämpäri tämän tulevan vallankumouksellisen teoksemme johdosta että välillä kaipaa sitä aitoa bändissä elämistä. Kokonaiskuvaa, joka muodostuu jokaisesta bändin jäsenen panoksesta. Sitä, että voisi vaikka ihan sattumalta törmätä bänditoveriin kaupungin humussa tai treenikämpällä ja kasvotusten keskutellen jakaa mietteitään. Nykyinen pääasiallinen kommunikaatiotapamme (internetselainpohjainen keskustelupalsta, keskustelu.synestesia.net) on jo vuosia sitten sisäänajettu mutta näinä hektisinä aikoina se tuntuu paikoin liian kylmältä tavalta ilmaista itseään.

Nämä kuitenkin ovat realiteetit ja näiden mukaan eletään, sen tiedän. Olemme pitkän tien tarponeet tavalla, joka vielä kymmenen vuotta sitten olisi ollut mahdotonta tai ainakin sataverroin vaativampaa. Tämä tarina on todellinen todiste yhtyeemme yksilöiden omistautumisesta tälle toiminnalle. Vaikka konkreettinen yhteistoiminta on kortilla ja sen myötä aidon yhteishengen luonti kunkin "yksikön" omalla vastuulla, eletään jokainen yhteinen hetki aina täydellä sydämellä ja katse pitkällä kunniakkaassa tulevaisuudessa. Näin se toimii.

Tämä tajunnanvirta on hyvä päättää mahdollisimman selkeään tilannekatsaukseen:
- musiikkia on jo ja sitä tulee vielä lisää
- elämme vaativia aikoja ainakin osan jäsenistön kohdalla
- Naakka-paitojen toinen painos tulee ulos viikolla 21
- studioon siirrymme loppukesän / syksyn tienoilla
- debyytti-albumimme julkaisu tarkentuu vuoden 2009 alkupuolelle
- Suomi voittaa pronssia MM-jääkiekossa vuonna 2008
- Ässät on jääkiekon Suomen mestareita vuonna 2010

Okulaarit kohti tulevaa!

Teema rakentuu

Pari keikkaa tuli tuossa viime kuussa heitettyä ja nehän meni suht mukiinmenevästi, ellei jopa hyvin. Nyt voi taas keskittää kaiken aikansa uuden materiaalin ihmettelemiseen. Otin jokusen viikon pesäeroa noihin uusiin tuotoksiin ja kuuntelin uusin korvin. Kyllähän sieltä irtosi nyansseja joihin aiemmin ei ehkä ole osannut huomiota kiinnittää. Parin biisin kohdalla tuli myös muutettua mieltä aika radikaalistikin ja yksi näistä noussut jopa ihan omaksi suosikiksi. Aluksi en voinut koko biisiä sietää.

Vieläkään ei kuitenkaan olla niin selvillä vesistöillä, että uskaltaisin alkaa mitään jo valmiista kappaleista sanoittamaan, koska on mahdoton sanoa mihin päin levyä ne tulevat kokonaisuudessa istumaan.

Levyn teemaa on tullut pyöriteltyä siis enimmäkseen päässä ja pohdittua mitä kaikkea sanomaa sitä nyt lyriikkapuolelle tahtoo ympätä. Tavoitteenahan olisi synnyttää suhteellisen kronologisesti etenevä sanoituskokonaisuus, joka kertoisi suhteellisen selvän tarinan, joka kerrottu vieläpä kohtuullisen selkein sanakääntein. Eli tällä kertaa ei siis mitään taiteellistahölynpölyä "jokainen tulkitkoon miten lystää" -asenteella. Siihenkin on tullut sorruttua. Tarina itsessään on ollut selvä jo kuukausia. Pari uutta pientä käännettä tulee varmasti joukkoon heitettyä, mutta pohjaidea ei ole muuttunut. Luvassa jokseenkin samoja elementtejä kuin Heikkojen Herralle -biisissä, vaikkakin tarina on aivan erilainen. Mutta tiedossa kuitenkin mm. lämpimiä perhearvoja, omaisen läheisyyttä sekä teräaseita.

Tällä hetkellä päässä on suhteellisen valmiina reiluun neljään biisiin jonkin verran suht valmista tekstiä. Pari ideaa on tullut myös nakattua romukoppaan, kun teksti on mennyt liian naiiviksi. Istuimme hiljattain maestro Jonnen kanssa alas ja katsoimme joitain kertsi-ideoita joita minulla oli ollut. Lähinnä pohdimme niiden rytmitystä ja minkä henkiseen biisiin ne voisi upottaa. Jätän kyllä suosiolla kaikki kitaroiden miettimiset Jonnelle ja tyydyn vain laulupuoleen sekä sitä kautta biisin rytmityksiin puuttumiseen. Näistä ainakin yksi sai Jonnen innostumaan kovastikin, joten omat odotukset ovat sen suhteen korkealla.

Yleiskuulumisista sen verran, että kaikki paidan ennakkoon tilanneet tulevat saavaan viikonlopun aikana mailin, joten uusi erä siis lähtee tilaukseen aivan lähipäivinä.

Sen toisen kitaristin tuntemuksia

Kun itse asiaa muistelee niin aika ennen IN:n syntyä on, itselle tuntemattomista syistä, puolittain usvan peitossa. Näin jälkeenpäin voi kuitenkin varmuudella sanoa, että syyt julkaisun voitonkulkuun ovat suhteellisen selviä. Meillä oli takataskussa kosolti enemmän kokemusta HH:n sessioista ja edessämme oli "parempia" sekä kokonaisuuden luovia laulukappaleita. Voi sanoa että julkaisu oli jo valmis ennen kuin astuimme ensimmäistä kertaa Palmgrenin ihanan viileälle kivilattialle. Tämä helpotti työntekoa huomattavasti; töitä tehdessä ei missään vaiheessa ruvettu arpomaan eikä myöskään tarvinnut soittaa veitsi kurkulla kelloa katsellen. Jokainen tiesi mitä tehdä eikä näin ollen umpikujia sattunut vastaan. Tämä lienee orkesterimme suurimpia vahvuuksia. Jokainen pyrkii omalla täydellisyydenhalullaan minimoimaan virheet ei pelkästään julkaisuja varten, vaan myös keikkoja ja treenejä varten.

Jumalattoman tajunnanvirran jälkeen lienee parasta siirtyä päivän kuumaan perunaan, eli tulevaan julkaisuun. Kuten kitaristikollegani sen alhaalla jo ilmaisi, nyt tuntuu hyvältä! Sävellysprosessi on saatu jo hyvän aikaa sitten käyntiin ja uutta luomusta on alasimella koko ajan. Omalta osaltani täytyy olla tyytyväinen siitä, että yksi valmis ralli tulee omasta kynästä. Vielä tyytyväisempi saa olla siitä, että ko. biisin kelpuuttivat muutkin orkesterin jäsenet. Kokonaisvaltaisesti uutta materiaalia katsellessa on pakko todeta että tällä hetkellä jonkin sortin kikkailu on tekemässä paluuta ja materiaali on jollain tapaa "suorempaa". Tämän näen jollain tapaa luonnollisena kehityksenä Synestesialle. HH:n miltei yltiöpäisestä melodisuudesta IN:n synkempään ja ankarampaan tulkintaan, josta oikeastaan miltei itsestään ollaan siirrytty pykälää edemmäs. Ei tässä kuitenkaan pelkästään mitään suoraa sirkkeliä olla tekemässä, melodiaa ja sitä ominaista Synestesia-fiilistä on kosolti luvassa.

Tällä hetkellä tunne on ylläolevan tapainen. Biisiehdokkaita on jo nyt niin kauhea määrä että oikein hirvittää. Saas nähdä mitä sieltä loppupeleissä tuleekaan...