Välipäivien tunnustukset

Viikonloppuna kävimme kuin kävimmekin lähes koko orkesterin voimalla kuuntelemassa vierailevien solistien ulosantia. Ja kuten edellisestä blogimerkinnästä käy ilmi, niin lopputulos oli erittäin käyttökelpoista. Nännit kovina kuuntelimme kuinka eräästäkin biisistä kuoriutui vallan kaunis tekele!

Tällä hetkellä Synkkareiden, aka Synestian tai vaikkapa Synteesian jäsenet ovat tahoillansa tekemässä palvelusta yhteiskunnalle. Eli yksi meistä on ihan oikeissa töissä ja me muut sitten nostamme Kelalta sopivaa rahallista korvausta opintopisteitä vastaan. Vaikka orkesteri ei fyysisesti olekaan studiolla läsnä, niin levyntekoprosessi jatkuu. Tässä välipäivinä olemme miettineet levyn äänimaailmaa, ja mikä tärkeintä myös debyyttimme rumpusoundeja. Selkeys on ainakin allekirjoittaneen mielestä eräs tärkein tekijä mitä saundeihin tuleepi (tottakai yleisen munakkuuden lisäksi). Äänityksestä vastaava herra Haukio on lähestynyt meitä erinäisin vaihtoehdoin, mistä yllättävän kivuttomasti löytyi aikalailla sopivia ehdokkaita. Yleisilme hakee vielä lopullista muotoaan, mutta pikkuhiljaa rupeaa selkenemään Feeniksin soidinääni.

Niin ja viikonloppuna tuli myös harrastettua liikunta Herra Aaltosen kanssa. Paini on mielenkiintoinen laji. Oikean polven viereen kasvoi toinen polvi, tosin väriltään kirkkaan sininen ja jokseenkin herkkä kosketukselle. Ai ai, kyllä me muusikotkin urheilemme!

Nyt on takki tyhjä

On.

Aivan intensiivinen urakka on takanapäin, mutta tekemistä riittää vielä. Kerrotaan nyt kuitenkin ensin, että viime lauantaina Synestesian rumat pojat inc. saivat seurakseen naiskauneutta Ulvilassa. Tämä invaasio tapahtui naislaulannan merkeissä. Tyttöset yllättivät ainakin allekirjoittaneen sekä Tsoordi-nimisen rumpalin niinkin positiivisessa mielessä että koko kalpea varsi oli silkkaa kananlihaa! Kolme hurraa-huutoa Tessalle ja Elinalle: HIP-HIP gay...

Mutta toden totta, tekemättömiä asioita löytyy vielä pilvin pimein. Tulevana keskiviikkona Eero piipahtaa Ansalla aikomuksenaan purkittaa kahden biisin ördäykset, jonka jälkeen hänen työnsä on käytännössä lapasessa elikkäs tehtynä. Perjantaina käy turkulaisen matka Suomen Poriin jossa kera Keski-miehen aloitamme lead-kitaroiden purkituksen. Samana v-loppuna päästetään ensimmäinen vieraileva kitaristi Synestesian tuotannon historiassa tihutöihin tämän soittaessa yhden (1!) soolonluikautuksen kappaleeseen ************ (nimi muutettu).

Itselle matka tähän pisteeseen on ollut varsin raskas. Tämä johtunee siitä että jos jotain Synestesiaan liittyvää tapahtui Ansalla, minä olin siellä. Koko aika. Hela tiden. Loppumetreillä tuli huomattua että tässä koitettiin pureskella turhan isoa palasta ja henkinen pitti oli jo mennä pakkasen puolelle. Viime lauantain levynteon "harjakaisissa" tulikin oltua varsin herkässä tunnetilassa, mutta pääasia että ressi laukesi. Tällä hetkellä ei voi muuta todeta, kuin että levystä tulee vallan mainio taidepläjäys!

Laulupäivä kaksi

Studion yhteydessä olevan yksiön sängyllä vietetyn oikein mukavan yön jälkeen oli mukava aloittaa työpäivä. Eilisen illan aikana kirjoitin yhden biisin sanoitukset käytännössä kokonaan uudestaan ja se ehdottomasti kannatti. Lopputulos oli kuin uusi biisi, vaikkakin sanoitusten ensimulkaisu tuotti Hra. Aaltoselle hieman aluksi järkytystä. Sen verran suoraan tekstiä se sisälsi.

Vedimme eiliseltä päivältä levyn avausraidan kokonaan uusiksi hieman päivitetyin sanoituksin ja sekin oli oikein hyvä päätös. Lopputulos oli huomattavasti tiukempi. Päivän saldona siis neljä biisiä purkissa plus se uudelleen vedetty eilinen. Pari biisiä jäi vielä seuraavalle viikolle sekä jotain pieniä juttuja joita päästään vetämään vasta kun kitaraleadit on kaikkineen purkissa.

Tunnelma on hyvä. Päästin myös pitkäaikaisen taustalaulajamme Hra. Aaltosen ääneen näin ihan ex tempore ja hän saikin tempoa päätösraidan säkeistöt kokonaan ja lopputulemana oli oikein mukava duetto.

Huomenna katsellaan Jonnen liidejä ja sooloja sekä sitä mainostettua naislaulua. Päädymme todennäköisesti sellaiseen hassuhkoon ratkaisuun, että luomme näistä paikalle saapuvista naisartisteistamme omat synasoundit, joita voimme sitten käytellä tausta-aa-oo-jutuissa ja täten voimme niitä säätää jälkikäteen ilman heidän läsnäoloaan. Varsinaiset liidijutut sitten toki erikseen.

Kohta alkaa toinenkin keissi jo tyhjenemään ja sauna on lämpiämässä.

Laulupäivä yksi

Kahdeltatoista alkoi tämä päivä, tosin itsellä oli herätyskello jäänyt kesäaikaan joten totesin olevani tuntia etukäteen liikenteessä. Kaupasta noutamaan loppuviikon eväät, eli pullo glögiä, 2 keissiä kaljaa sekä 10 hampurilaista ja pullo ketsuppia. Matkalta nappasin assistentiksi matkaan toveri Aaltosen. Pelipaikalla pistettiin samantein vehkeet pystyyn ja minut suljettiin mikin kanssa koppiin.

Hakkasimme muutaman oton verran päätä seinään ja lopputulos oli suoraan sanottuna aivan kauhea. Päätimme kokeilla ns. Hetfield-metodia, eli nappasin viisseiskan käteen ja lähdin vetämään "livemeiningillä". Homma lähti paremmin liikenteeseen, mutta mikin soundi ei jotenkin toiminut. Tämä johti hetkelliseen uskonpuutteeseen ja kevyeen synkistelyyn. Tässä vaiheessa aikaa tuhrattu jo toista tuntia.

Jori sai tämän jälkeen idean ja ehdotti josko vetäisimme tarkkaamon puolelle pystyyn saman vanhan tutun T.bonen SC-550 mikin, jota kahdella edellisellä julkaisulla olemme käyttäneet, sekä vetäisimme sen hieman tasokkaamman etuasteen lävitse. Vaihdoimme myös lauluasennon hieman etukenommaksi ja tämä johti haluttuun soundiin ja pääsimme jälleen vauhtiin. Pari biisiä purkkiin ja sen jälkeen ruokatauko.

Tämän jälkeen intouduimme testailemaan puhtaiden laulujen kanssa. Lopputulemana ehkäpä pohjois-euroopan hintahtavin kertsi kauniine harmonioineen. Päätimme jättää homon kuitenkin kaappiin ja palata asiaan myöhemmin. Perään kiskoimme "Puhdas sattuma" nimisen vähän vauhdikkaamman rallin ja se menikin tähän astisista vedoista kivuttomimmin purkkiin. Tässä vaiheessa alkoi päivä taittua jo iltaa kohti ja väsymys painaa.

Jonne tupsahti paikalle mukaan tuoreet korvat ja suoritimme materiaalin läpikuuntelun. Vanhana ponnarihomona hän tykästyikin jollain kierolla tavalla tuohon homostelukertsiin ja päätimme pitää ko. toteutustavan edelleen vakavana vaihtoehtona. Omat mehut alkoivat olemaan jo hitusen vähissä, joten päästimme kitaraosaston vauhtiin akustisten kitaroiden merkeissä ja he purkittivatkin onnistuneesti kieltenvaihdon jälkeen levymme akustisen instrumentaalivedon.

Loppuillan agenda on kuunnella vielä vetämättömiä biisejä lävitse ihan yksikseen ja tehdä viimeisiä sanoitusviilailuja näin ihan keskenään.

Tervetuloa vastoinkäymisten maailmaan!

Voi pojat ja veljenpojat!

Ajatukset on tällä hetkellä sen verran sekavat että vaikea tänne mitään asian tapaista on raapia. Eero tuossa kertoilikin mallikkaasti viime v-lopun kulun. Olen varma että kärpäset katossakin olisivat itkeneet verta mikäli olisivat päässeet seuraamaan toimitusta, mitä kesti maanantai-iltaan saakka. Kärseimme siis lähes mastodonttisista vireongelmista, joihin saatiin helpotusta tänään kun kävimme vaihdattamassa Porin Sound Cityssä paksumman kielisetin. Tämän jälkeen otimme huiman kirin ja tällä hetkellä tilanne näyttää siltä että komppiraidat ovat yhtä biisiä (jonka työnimi on muuten Nahjus) vaille valmiit.

Huominen päivä kuluu gay-kertoimia nosteltaessa, eli toisin sanoen puhtaita/akustisia kitaroita purkittaessa. Narulle tulee materiaalia joka saa pienet tytöt punastumaan ja aikuiset miehet nauramaan. Vapise Uniklubi, tutise Bogart Co.! Ja jos hyvin käy, niin leadkitarointiakin voisi harjoittaa.

Vähän tässä ollaan aikataulusta jäljessä mutta hyvin on silti kulkenut, vaikeuksista huolimatta. Jätin alkuviikon itkemiset pois, koska nyt on pitkästä aikaa hyvä mieli.

*HYMIJÖ*

Ongelmia paratiisissa

Ihan niin kitkattomasti nyt levyn purkitus ei olekaan sujunut, kun hyvin startannut alku antoi ymmärtää. Kitarasektiollamme on sen verran siipi maassa (sekä kumpikaan ei ottanut läppäriä studiolle mukaan) etteivät ole tänne mitään kirjoitelleet, mutta siis tässä muutaman päivän aikana on tapahtunut ja paljon. Minä otan nyt vapauden kertoa näistä tunnelmista sen mitä itse paikan päällä olen todistanut sekä puhelimitse infoa saanut.

Kitaratyöt aloitettiin perjantaina. Tällöin purkitettiin eri kombinaatioilla erilaisia soundivedoksia ja näitä sitten luukuteltiin ja vertailtiin ja haettiin sitä täydellistä kitarasoundia(tm). Lauantaina Jonne saapui paikalle, valittiin sopivin soundi ja lähdettiin viemään hommaa eteenpäin. Heti kättelyssä kävi ilmi, että Jonnen oman kitaran soundi on liian terävä ja päädyimme käyttämään äänitykseen Kallen "ainoastaan-20-kappaletta-koko-skandinaviassa" 20th Anniversary Limited Edition Ibanez RG550XXBK:ta joka soi vähintään yhtä komeasti kun on kitaralla nimeäkin.

Lauantain mittaan kävi kuitenkin selväksi, että kitaran hienovire aka intonaatio tuottaa jostain syystä ongelmia. Eli siis näin helposti selitettynä otelaudalta alempaa otetut äänet eivät ole vireessä ylempää otettujen äänien kanssa. Tämän säätäminen kohdalleen osoittautuikin sitten kinkkisemmäksi hommaksi, kuin maallikko voisi olettaa. Lauantaipäivä tuhrautui tähän. Toki siinä kokeiltiin myös muita paikanpäällä olleita kuusi- sekä seitsenkielisiä instrumentteja, mutta mikään näistä ei suoriutunut tehtävästään standardejamme vastaavalla tasolla. Kompromissit ei näissä hommissa kuitenkaan yleensä järin hyviä tuloksia tuota, joten otettiin luuri kouraan ja etsimään ihmistä joka osaisi asialle jotain tehdä.

Sunnuntaina kitaraa käytettiin ihan ammattilaisen luona (kiitos hänelle). Tämä auttoi ongelmaan jossain määrin, mutta kuitenkin edelleen oli pientä epäpuhtautta kuultavissa kun studiolla asiaa tarkemmin kuunneltiin. Kuitenkin pojat kiskoivat biisejä narulle sen mitä pystyivät ja toivoivat, josko seuraava päivä ja tuoreet korvat olisivat eri mieltä. Eivät olleet.

Tällä hetkellä tilanne on sen sorttinen, että odotellaan huomenna alan liikkeiden aukeamista ja kitaraa käydään ihan työpajalla näyttämässä, josko siitä vielä kalu saataisiin. Jos ei, niin kitaroiden purkitus tavalla tai toisella todennäköisesti hieman venyy. Laulut kuitenkin on pakko vetää tämän viikon puolella omien aikataulujen mukaan ja kitaramiehistö tästä syystä lupasikin, että torstaiksi on biiseistä ainakin jonkinlaiset versiot nauhalla, jotta minä voin työni aloittaa. En kuitenkaan joka tapauksessa kykene mitään 10 h päiviä studiossa keuhkoistani ääntä päästämään, joten laulujen purkituksen lomassa on myös hyvää aikaa kitaroiden vetelemiseen, joten mitään järin isoa paniikkia emme tästä vielä kuitenkaan ota. Jos ei muu auta, niin sitten pitää hankkia sopiva lainakitara jostain.

Mutta se kitaraongelmista. Sitten palataan tänne omalle tontille. Kuten varmasti tarkkasilmäisimmät ovat alan verkkojulkaisuista lukeneet, sekä videopäiväkirjamme otsikoista päätelleet, niin debyyttilevymme tulee kantamaan nimeä Feeniks. Kuitenkaan mitään kuluneita tulilintufantasiointeja levy ei tule sisältämään, vaan kuten tuolla aiemminkin jo kirjoittelin, niin levyn tarina oli valmis ja vasta siinä vaiheessa hoksasin, että tarinahan sisältää hyvin pitkälti saman tyyppisiä elementtejä kuin tuo Feeniks-linnun uljas tuhkista nousu sekä elämänkierto. Joten levyn nimi on siis puhtaasti symbolinen.

Mutta siinäpä nyt tämän hetken kuulumiset. Vielä itsellä pari päivää aikaa keräillä voimia omaa rääkkiä varten. Silloin taas paikalla videokamerointia ja tänne tulen varmasti kuulumisia kirjoittelemaan myös.

Alarekisteri tulkittu

Bassot tuli saatettua kelanauhalle. Hyvin sujui. Sain tuottaja-apua Eerolta, Kallelta ja Jorilta. Kaikki olivat avuksi ja toivat näkemyksiään esiin, kiitokset!

Bassoihin tuli tosiaan laitettua muutamia lupaamiani fillejä ja melodioita. Kaikki on äänitetty kuitenkin niin, että ne saa sieltä helposti napsittua pois, jos miksausvaiheessa tuntuu siltä. Siellä oli jopa yksi filli, jossa pyöriteltiin niitä Bachin pedal noteja, mitä ne nyt sitten suomeksi ovatkaan. Vapise Ynkka!

Kitarat ovat tällä hetkellä menossa eteenpäin ja niitä tässä jo kovasti odotellaan kuultavaksi. Yhden salaisuuden aion vain puoliksi avata tässä ja nyt, ellette sitä ole jo kuulleet. Levyllemme tulee vierailevan kitaristin soolo. Taas jotakin uutta Synestesian historiaan. Itse ainakin aion mennä katsomaan, että se sitten soittaa sen kunnolla.