Eteenpäin menemme, pysyykö muut perässä?

Tässä aikani kuluksi suoritin vähän mediaseurantaa yhtyeemme nimeä googletellen, lähinnä arvosteluja ja sen sorttisia metsästäen. Kaikkea hauskaa löytyi siinä ohessa, palailen niihin loppupuolella. Päädyinpä tuijottelemaan Last.fm:n tilastoja myös. Varmasti lähes jokainen palvelun tuntee, joten en sen enempää pohjustele. Erittäin mukavia lukuja siellä, täytyy myöntää, mutta jotain outoakin löytyi. Huomasin nimittäin, että vaikkakin tuoreimman julkaisumme latausmäärät ovat jo hyvän aikaa sitten ohittaneet vanhemmat tuotokset, niin silti tuo Heikkojen Herralle vaan tuntuu eniten kuulijoiden soittimissa pyörivän.

Alkoi tässä pohdituttaa, että tuleeko nyt meistäkin sellainen "joo ekat pari demoa oli ihan kovia, mutta sitten se meni ihan oudoksi/paskaksi/selloutiksi"-tyyppinen orkesteri? Meidän kaikkien korviin kun kuitenkin uudempi tuotanto on huomattavasti kypsempää eli maturempaa ja kaikin puolin omaperäisempää sekä ennen kaikkea tietysti parempaa. Mitenkään siis HH-ep:tä sen enempää dissailematta tämän tarkoitan. Onhan silläkin omat hetkensä ja mukava sitä on omassakin soittimessa silloin tällöin edelleen pyöräyttää, mutta eipä se kyllä kielivalintaa ja paria jippoa lukuunottamatta järin omaleimaiselta kuulosta näin jälkikäteen kuulostellen. Biisien vetäminen livenäkin tuntuu uusien vetojen välissä aina vähän semmoiselta munille puhaltelulta (vaikka niitä toki mielellään silti vetää, en sitä sano) ja muutenkin se joku "draivi" niistä omiin korviin uupuu. Eikä motivaatiota uuden tällaisen materiaalin väsäämiseksi juurikaan ole.

Jos siis Ihmisen nimeen oli toisiksi uusimpaan verrattuna jo monen mielestä ilmeisesti askel väärään suuntaan, niin kuinkakohan metsässä he kokevat meidän olevan tämän debyytin jälkeen? Sen verran eri suuntaan kun ollaan nimittäin menty. Melodista - kyllä edelleen. Death metallia - kyllä kyllä. Ongelma vain on, että mukana on niin paljon kaikkialta muualtakin revittyä vaikutetta eikä tästä enää sellaisia varsinaisia melodeathin tunnusmerkkejä löydy oikein juuri laisinkaan, kuten taisin jo tuolla vanhemmissa viesteissä todeta. Tai sitten itse miellän koko genren jotenkin aivan päälaelleen.

Tässä voisi tietysti sanoa kuten katu-uskottavan muusikon kuuluu: "Mitä vitun väliä? Itsellemme me tätä teemme!". Pitäähän tuokin paikkansa, enkä usko että kuulijoidemme mielipide meidän päätämme saisi kääntymään vaikka kuinka anelisivat, vaan mieluummin keskitymme sitten kääntelemään suuntaamme uusia päitä. Mutta ei se nyt kiva ole kenenkään odotuksia pettääkään.

ps. Niinjoo niitä hauskoja löytöjä: Joku oli pistänyt torrenttina jakoon levymme (jotka siis muutenkin jaossa ilmaiseksi) ja joku oli maininnut meidät youtube-koostevideossaan. Huomatkaa, että biisi on Heikkojen Herralta revitty (I rest my case) sekä että se ainut livekuva joka videoon pistetty ei ole edes meidän, vaan itseasiassa Everdespairin, josta minut saattoi aikanaan basson varresta löytää.