Fiilaten ja höyläten

Allekirjoittanut sekä toveri Stenroos ilmestymme Jori "Jori" Haukion kotipihalle puolilta päivin. Tarkoituksena oli kiskoa kitaroita vielä kolmanteen kertaan saadaksemme taas hieman lisää rouheutta äänimaailmaan. Omaa soittoa vaivasi pienoinen ruhje oikeassa kädessä, mutta kitarat saatiin kuitenkin uitettua narulle. Tässä vaiheessa rytmin dynaaminen duo (Timo "Lippa vinossa" Harju & Eero "Kyl se mun korvaan otti" Hammais) saapui paikalle, mukanaan kosolti erittäin huonoa huumoria. Siis ERITTÄIN.

Loppupäivä siivottiin biisejä taas vähän julkaisukelpoisemmiksi ja homma jatkuu huomenna. Hyvältä näyttää. Päivän aikana myös selvisi että allekirjoittanut on Jonne-Pekkaa parempi Colin "Kilinkolin" Mcrae-rallipelissä ja että sinappia kuuluu laittaa, koska sinappi tykkää että sitä laitetaan. Lisäksi tuli selväksi että rumpalimme on äärimmäisen lahjakas myös singer/songwriter-rintamalla, ja että basistimme kuulee epävireisen nuotin vaikka kymmenen pullon simoissa Tangomarkkinoilla.

Melkoista tavaraa tulossa hyvät ihmiset. Voin luvata että uutta materiaali kuunneltaessa kivekset laskeutuu tytöilläkin!

Välipäivien fiiliksiä

Ensiviikonloppuna yhtye, allekirjoittanut poislukien, kerääntyy miksaustalkoisiin. Siitä seuraavana viikonloppuna sitten vielä äänitellään intro ja tehdään viimeiset viilaukset. Siirsimme myös suunniteltua julkaisua varmuuden vuoksi parilla viikolla elokuun puoleen väliin. Tälle ei sinänsä mitään syytä, mutta tahdoimme pelata varman päälle. Ettei tule sitten mitään kaduttavaa.

Tässä on siis nyt ollut reilu viikko aikaa kuulostella tähän asti aikaansaatuja hengentuotoksia ja täytyy myöntää, että fiilikset on ihan kohdillaan. Perinteistä "mitäs paskaa tässä on tullut tehtyä" -olotilaa ei ainakaan vielä ole näkynyt.

Juuret tämän maan -kipaleen tempaisen varmaan narulle laulujen puolesta uudestaan, mutta muuten olen melko tyytyväinen omaan ulosantiini. Tällä kertaa tuli päästeltyä ihan "omana itsenään" eli sillä äänellä mikä kurkusta luonnollisimmin irtoaa eikä turhaan yrittänyt kuulostaa miltään muulta.

Nyt sen vasta jotenkin tajuaa kuinka tiiviin paketin olemme kasanneet. Suoraviivaisesti edetään ja turhaa rönsyilyä on hyvin vähän. Biisien pituudet ovat myös hyvin radioystävällisiä. Itse en myöskään mitään henkilökohtaista suosikkia osaa esiin nostaa. Mikä lienee ihan hyvä asia. Kaikki ovat yhtä rakkaita lapsia, kuin mormoniperheessä konsanaan!

Mies ja mikrofoni

Koska paikalla oli hyvin vähän todistajia, niin kuvallista materiaalikin saatiin talteen vain pari otosta. Tässä kuitenkin kuva nauhoitustilasta sekä allekirjoittaneesta. Takkaan oli hyvä nojailla samalla ihaillen ikkunasta kesäistä maalaisidylliä!

Mölyt mahasta!

Huh! Viikonloppu takana ja fiilikset on kuin kunnon urheilusuorituksen jälkeen; Väsyttää, mutta olo on hyvä.

Intouduimme antamaan kaikkemme ja testailemaan sekä kokeilemaan ja lopputuloksesta tuli omaan korvaamme vähintäänkin melko hyvä! Nauhalle vedettiin örinää, karjuntaa, murinaa, huutoa, melodista huutoa sekä köörikuoroja kolmien keuhkojen voimin. Joitain erikoisempia juttuja jätettiin vielä nauhoittamatta ja ne temmotaan sisään livenä koko äijäporukalla Palmgrenin tiloissa ensikuun puolella. Samalla nauhoitamme myös levyn intron, jota varten olemmekin kutsuneet paikalle huomattavan määrän yhtyeen ystäviä, tuttavia sekä sukulaisia.

Aikaa jäi myös viihteelle: Makkaraa grillattiin sekä nautittiin noormarkun luonnonrauhasta, Jurassic Park -lehmistä, huonosta huumorista, Gran Turismosta ja saunasta sekä oluesta.

Studiourakkamme alkaa siis olemaan hyvällä mallilla. Nyt siirrymme viettämään juhannusta kukin omalle taholleen, jonka jälkeen kuun viimeisenä viikonloppuna pelimannimme kokoontuvat vielä miksaustalkoisiin kuulemaan Jorin aikaansaannokset sekä kertomaan omat mielipiteensä. Tämän jälkeen jäljelle jää enää intron kasaaminen.

Jännäkakkaa pukkaa!

Nyt iski allekirjoittaneelle ekaa kertaa pieni jänskätys päälle. Huomenna tähän aikaan kun pitäisi olla jo liidilaulujen suurimmaksi osaksi purkissa.

En oikein edes tiedä mikä tässä nyt niin jännittelee. Fiilikset on sinänsä ihan hyvät ja tuossa hetki sitten annoin sanoituksillekin jo viimeisen voitelun, joten sekin puoli on hanskassa.

Uudet nettisivut muuten pantiin pihalle eilen. Niitä voi ihastella vanhassa osoitteessa: http://synestesia.net

Verta myllyyn!

Grafiikkaprevikkaa

Kuten tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, on päiväkirjamme ylätunnisteessa nyt havaittavissa tekstin sijasta graafinen elementti, joka heijastelee tulevan levyn kansigrafiikoita sekä tulevien nettisivujemme yleisilmettä.

Kuvassa esiintyvälle linnulle on myös varattu esiintyminen levyllämme yhden instrumentaalitempauksen muodossa.

Kokonaiskuva kirkastuu

Menneen viikonlopun jäljiltä voidaan sanoa, että luut saivat lihat ympärilleen. Rytmiryhmämme esimerkillisien pohjien päälle oli mieluisaa tahkota omia osuuksiaan ja tässä vaiheessa levytysprojektiamme on pakko olla todella tyytyväinen. Jos fiiliksiä vertaa edellisen julkaisumme vastaaviin, ollaan todella paljon kirkkaammilla vesillä. Nyt tuntuu oikeasti helvetin hyvältä.

Hommat sujuivat pääasiallisesti oikein mahtavasti, mitä nyt muutamia teknisiä ongelmia oli välillä laitteiston, kuin myös soittajien nivelien kanssa. Raakaakin raaempia vedoksia nyt kuunnellessa voi muutamia pikkurikkoja löytää, mutta ei mitään merkittävää.

Seuraava viikonloppu onki sitten pyhitetty laulutouhuille. Vokalisoinnit äänitetään studiomaestro Haukion kotosalla Lavian luonnon rauhassa. Hyvin jännittäviä aikoja elämme!

Lataa ja varmista!

Eilisen räpellyksen jälkeen oli vaikeaa kuvitella, että seuraava päivä tuottaisi minkäännäköistä hedelmää. Syy löytyi niinkin läheltä kuin omasta olotilasta; Rankka päivä töissä ja hikinen automatka Poriin eivät pedanneet parhainta fiilistä aloittaa urakointi. Tänään tuli kuitenkin huomattua, ettei niitä biisejä oltu turhaan tahkottu. Pienen totuttelun jälkeen biisien läpivienti + paikkailut sujuivat rautaisin ottein. Kompit ns. "naama norsunvitulla", leadit vähäinen tukka hulmuten kallionreunalla etc.

Sopivaa kitarasoundia etsien, turvauduimme jälleen kerran ENGL-merkkiseen kitaravahvistimeen. Jonnen "tulipallo" paljastui melkoiseksi murinalaatikoksi, jolla kelpasi rouhia sepeliä ja kaataa aitaa.

Soolottelua ei omalta osaltani löydy kuin levyn kakkosbiisissä, tarkoituksena oli luoda soolo joka on mahdollisimman vaikeasti ja epämukavasti soitettava. Lopputulokseen olen suoraan sanottuna helvetin tyytyväinen. Soolo ei ilmeisesti ollut tarpeaksi vaikea, koska aikaa sen purkittamiseen ei mennyt sen enempää kuin hankalan riffittelyn korjaamiseen. Erittäin tyytyväinen olen myös kollegani aikaansaamisiin, kuin myös hra. Haukion panostukseen tälläkin saralla.

Huomenna kiskotaan hela hoito linjan kautta, jonka jälkeen tarkastellaan biisejä uudemman kerran. Apinaorkesteri on aikataulussa, banaanit esille!

Kirvekset korkealla!

Tarkempaa raporttia kitarasankariemme puolelta myöhemmin. Potkii!

Viteota viteota

Karstat irroitettu

Todellakin, rytmiryhmä on saanut esityönsä tehtyä. Timo "tsordi" Harju sai jälleen raadollisimman osan poistaa studiokarstat ja luoda pohjaa meille muille. Kulmilla kuiskittiin rumpalimme huippukunnosta ja huhut saivat tukea heti perjantaina. Lauantai osoittautui vielä paremmaksi päiväksi, jolloin kaikki tulikin sitten paukutettua sisään. Så där!

Oma bassolämmittelyprojektini alkoi aamun kahvikupista ja jatkui vierailulla eräisiin ylioppilasjuhliin (onnea vielä Aarolle!), jotka pitivät hyvin ajatukset poissa studio-stressi-osastolta. Sieltä sinkosin itseni studiolle ja nopeasti olinkin jo purkittamassa ensimmäisiä veisuja.
 
Kiitokset pitää antaa "Morssin" Teemulle, joka reiluna ukkona antoi meidän lainata bassovahvistintaan ja säröpedaaliaan.

Bassot soitettiin tällä kerralla kahteen kertaan sisään, sekä linjaan että mikillä. Tämä mikitysratkaisu tuntuu alustavasti onnistuneelta ratkaisulta. Lopullinen tulos vielä odottaa itseään. Soitto lähti mukavasti käyntiin puolibanaanipieruisessa ilmapiirissä. Jo rumpujen nauhoituksessa oli mukavaa todeta porukan olevan innoistaan hienoista kompeista ja hiotuista filleistä, jotka eivät olleet treenikämpällä päässeet vielä kunnolla oikeuksiinsa. Samoin basson kohdalla tuli positiivista palautetta riffeistä, joita kukaan ei ollut kunnolla kuullut treenisoitossa. Se nosti soittomielialaa ja pakotti koittamaan vetää raidat vielä vähän tiukemmin narulle.

Ensi viikonloppuna kitarasoundin pariin, siellä tavataan taas.

Lähitaistelu taukoaa, tulivalmistelut alkaa

Tosiaan, kuten on tällä palstalla jo saatu lukea, ensimmäinen studioviikonloppu oli kaikin puolin menestys. Rytmiryhmä kokonaisuudessaan suoritti tehtävänsä kiitettävällä tarmolla ja näin ollen petasivat kitarataiteilijoille miellyttävän pedin jolle voivat laskea omat panoksensa ensiviikonloppuna.

Mielyttävää oli huomata - kuten rumputaitelija Harjukin jo kertoi - että studiotilan rauhoittaminen turhalta hengailulta ja banaanipierukatkulta paransi muusikoiden suoritusta oleellisesti. Tätä politiikkaa tulemme noudattamaan jatkossakin. Tulevana viikonloppuna studion syövereihin sulkeutuu siis meikäläisen lisäksi vain kollegani Kalle sekä studiomaestromme Jori. Laulusankari Kuusistolle on tosin myönnetty villikortti saapua seuraksemme. Mieluummin väsynyt laulaja studion sohvalla kuin pyy pivossa. Vai miten se menikään?

Jokatapauksessa, tämän hetken tunnelmat ovat todella säkenöivän jännittyneet. Kovaa henkilökohtaista treeniä on tuleva viikko olemaan pullollaan. Viikonloppuna ammutaan kovilla, vienon hien tuoksun mahdollisesti leijuessa Palmgren-studion miljöössä.

Rumpali kuittaa

Rummut ja basso on nauhoitettu ja itse olen tyytyväinen niin omaan kuin myös basistimme suoritukseen. Eero Hammais varmasti kertoo enemmän bassoon liittyvistä seikoista, mutta piru vie kun tuli hyvä bassosoundi! Ja harvoin näkee basistin sormien liikkuvan yhtä nopeasti ja kivuttomasti kuin mitä eilen ja tänään. :)

Ensimmäisenä studiopäivänä päästiin jo nauhoittelun esimakuun, jolloin siis nauhoitettiin rumpujen osalta melkein kaksi kappaletta. Lauantaina tosin päätin soittaa uusiksi kummatkin vedot, johtuen mm. kalvon vaihdosta, china-pellin mikityksestä ja omasta soittotuntumasta. Lauantaina sujui soitto aivan eri lailla kuin mitä perjantaina. Asiaa helpotti vielä sellainen seikka että suurin osa orkesteristamme vietti aikaansa muualla, jolloin sain rauhan ja vapauden tulkita kappaleita omin ajatuksin ja ennenkaikkea rauhassa. Muutamia fillejä tuli jopa keksittyä studiossa yhdessä kitaristimme Herra Aaltosen kanssa.

Suuri kiitos myös Porin KebabHouselle, a.k.a Junukselle. Loistavat rullat toimitettiin ripeästi studion uumeniin, ja rullan voimalla pistin lauantaina vielä loput biisit purkkiin. Rullan voimaa kuulette levyn toiseksi viimeisessä raidassa. Kyllä potkii!

Rytmiryhmä valmis!

Tarkempaa selontekoa sekä videota tarjolla myöhemmin.

Tässä kuitenkin pari kuvaaa:

Ensifiilikset

Eka päivä takana! Aloitimme operaation klo 17 ja kotoa itsemme löysimme hieman ennen yhtätoista. Päivän saldo: rummut kasassa, mikitettynä, säädettynä ja yksi kokonainen sekä 3/4 biisiä purkissa. Timo "harppitsoordi" Harju siis nakutteli hyvin mallikkaasti.

Puitteet ovat myös kohdillaan, yhteenlasketusti tilaa löytyy tilavan kaksion verran ja paikalla on paljon vilkkuvia valoja sekä hyvin katu-uskottavan näköisiä laitteita, joista me emme tajua mitään. Paikka myös näyttää ihan aikuisten studiolta. Näistä tarjoilemme kuvamateriaalia myöhemmin. Käytämme, mikäli nyt kärryillä olen, paikan omaa pöytää ja joitain mikkejä, mutta pääpiirteissään menemme Jorin omilla vehkeillä sekä vekottimilla, joten laitteisto on siis viime kerrasta tuttua.

Palataan vielä hieman rumpujen nauhoitukseen ja siihen miten päädyimme sen toteuttamaan. Me olemme aina säveltäneet kappaleemme Guitar Prolla valmiiksi, ennen kuin niitä on edes treeniksellä alettu katsomaan. Tämä sisältää kaiken rumpufilleistä kitarasooloihin joten nämä ovat täysin 1:1 levylle tulevia versiota vastaavat. Viime kerralla hoidimme homman niin, että Timo nakutti rummut sisään kuunnellen GP:n kielisoitinraitoja omalta läppäriltään sekä Jonnen soitellessa apupässin paikalla kitaraa. Tämä todettiin vikatikiksi myöhemmin, koska Timon läppärin äänikortti ei pysynyt täysin mukana menossa ja tempoon tuli pieniä heittelyitä. Tätä ei lopputuloksesta ilman metronomia kuule, mutta mukavampaa olisi jälkityöstön kannalta ollut jos iskut olisivat olleen nauhoittavan koneen mukaan synkassa. Tällöin pikkuvirheiden fiksailu olisi ollut hitusen helpompaa.

Tästä viisastuneena olimme nyt valmistautuneet midi-raidoin, jotka heitettiin Cubasen syövereihin. Klikki päälle ja se oli siinä. Edes apukitaroita emme näytä tarvitsevan. Särökitaraa ei softainstrumenteista löytynyt, mutta piano ja harppitsoordi todettin tarpeeksi napakoiksi jotta tahdissa pysytään. Tämä helpottaa hommaa mukavasti, koska nyt voimme vain korvata midi-raidat pois, ilman että kenenkään tarvitsee apusoittimia rimputella. Tästä syystä kieli- sekä kurkkusoitinsektiot suunnittelivatkin lauantaina keskittyvänsä kevyeen oluen nautiskeluun.

Palaillaan asiaan myöhemmin kuvien merkeissä.