keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Terveisiä varikolta!

Noniin poijaat, ja tytöt ja! Kylläpäs on jännät hetket käsillä! Kuten varmasti joku teistä kolmesta lukijasta on päätellyt, niin orkesterimme Synestesia siirtyypi ensi viikolla studioon. ”Synkkareiden” historiassa tämä onkin jo viides kerta. Ensimmäinen studiossa piipahtaminen olikin jokaiselle orkesterin jannulle jännä kokemus. Ennen record-nappulan painallusta olimme treenailleet biisejä muutamia kertoja ja ainakin omalta osalta suurin osa nauhoituksen sisällöstä tuli ideoitua punaisen valon jo palaessa. Silloin vedettiin kunnialla muutama otto ja se oli siinä. Koko kahden kappaleen ”Talvimyrkky” valmistui runsaan viikonlopun rutistuksen jälkeen. Toista on meno nykyisin!


Tulevan pitkäsoiton materiaalia on sorvailtu ja hiottu jo hyvän aikaa. Jokainen jäsen on tahollaan veivannut kappaleita kotonaan, tietokoneen säestyksellä. Tämä onkin ollut haastavampaa rumpalille joka asuu kerrostalossa. Ja jonka rummut sijaitsevat noin 200km etelään omasta asuintalostaan. Tästä johtuen debyyttimme rumpuraidat ovatkin vasta viime päivinä saaneet lihaa luiden ympärille. Toki siellä missä rumpali siellä myös harjoituspadi ja rumpukapulat, mutta omat haasteensa on keksiä biiseihin sisältöä sohvaa ja reittä naputellen!


Valitukset sikseen! Suurella vimmalla ja tunteella on rytmityksiä keksitty. Tuntimäärät mitä on uppoutunut rummuttelun maagiseen maailmaan, ovat lisääntyneet lisääntymistään. Vielä ”Heikkojen Herran” aikaan soitteluni oli lähinnä viikonlopun luppoajan eliminoimista, nykyisin jää kalvamaan jos yksikin päivä on jäänyt harjoittelusta paitsi… Mutta älkää pelätkö, on minullakin elämä! Tosin tällä hetkellä se on varikolla.


Yksi iso muutos mitä pitkäsoitto tuo tullessaan, on se tosiasia että biisejä on kuin onkin enemmän! Itseasiassa tämä kuulostaa tyhmältä huomautukselta, mutta näin soittajana sen huomaa viimeistään treenikämpällä kun on kaksi tuntia yhtä biisiä soitellut ja sitten muistaakin että olisihan sitä muitakin biisejä treenattava. Ja vielä kun päälle iskee oman kunnianhimon, ja kehittymisen halun, niin tekemistä riittää ihan tarpeeksi neljälle raajalle ja kahdellekymmenelleneljälle vuorokauden tunnille. Mutta pääasia on että soitto soi ja naamalta paistaa soittamisen hauskuus.


Lisää turhanpäivästä ja huumoritonta lätinää luvassa viikolla 44.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti